Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Eikä viihdy hän meren aukeilla ulapoillakaan, niiden yli ei ole variksen siipi koskaan kantanut. Suomi on variksen kotomaa niinkuin kaikki muutkin maat. Mutta Suomen varis pistäytyy kuitenkin pahimman talvisydämen aikana etelässä, ulkomailla, ainakin varakkaimmat sen tekevät. Pietari on hänen Pariisinsa, Narva hänen Nizzansa.
"Siinä jo on tarpeeksi sanottu, enemmän kuin tarpeeksi. Oi armas luojani! Minä lähden lentämällä kotiin, minä olen häntä kantanut kätteni päällä, ja minä häntä kannatan vieläkin, mutta hänen täytyy juosta, juosta yli seitsemän aidan, yli joka huoneen. Emäntä hyvä, älkää sentään paheksuko, minä olen tyhmä, aivan yksinkertainen". "Mitä hyvää? Sinäkö yksinkertainen?
Rautatieyhtiö olisi voinut yhtä hyvin omistaa kivilouhokseni ja palkata minut liikkeenhoitajaksi.» »Mutta se ei suinkaan olisi ollut aivan samantekevää», naurahti Ernest, »sillä siinä tapauksessa rautatieyhtiön olisi täytynyt ottaa omalle vastuulleen koko vahingonvaara, jonka te näin ollen olette nöyrästi kantanut.» »Aivan niin», vastasi mr. Asmunsen nyrpeästi.
Jos pyhimykset ovat suosiollisin meille, Tuomas, saadaan kohta taas tapella; ja jos olisimme taistelleet sinun poissa ollessasi, olisin odottanut saavani kuulla, että sinä olisit hirttänyt itsesi lähimpään puuhun". "Mielipahani olisin, luulen ma, kantanut enemmän kristillisellä kärsimisellä", vastasi Thomas de Vaux, "kuin että olisin kuollut uskonhylkääjän kuoleman.
"Tuolla kirotun marmorihaudan luona. "Hän kaatui sen jälkeen, kun oli kantanut sinut pois." "Missä on isäsi Iffanut?" "Kuollut hänkin. "Hän ei voinut juoda näiden lätäköiden myrkyllistä vettä. "Jano, kuningas, polttaa vielä kuumemmin kuin nälkä. "Eikä tuo lyijynharmaa taivas edes sadakaan." "Te olette kaikki Atesis-laaksosta." "Niin olemme, herra kuningas, Iffinger-vuorelta.
Mutta vaikka vilja maassa vilisi, ei kukaan Haltiasta huolinut, ei yksikään hänen koivussa asuvan tiennyt eikä hänelle kiitostaan kantanut. Alakuloisena asui hän kaarnaisen kattonsa alla, tuolloin tällöin lehvien lomasta tähystellen, eikö saapuisi se, jota hän odotti, tietämättä, ketä odotti.
Ruhtinaamme sanan voima on sen kasvun suojellut, Kansan työ ja itsetunto hedelmän on kantanut. Valistuksen juhlasoihtu koittaa kansallen, Torjuu mustat työt, kuin hallat, poistaa vääryyden. Kansa, niinkuin kallis aarre, kätköstänsä kohoaa; Siit' on riemu Ruhtinaalle, siitä Suomi kukoistaa. Hänpä armas valtioomme uuden elon loi, Korvilleen kun kansan äänen jälleen nousta soi.
Hänen hallitsija-arvomerkkinsä olisivat tehneet pilaa maailman kaikille vaakunakirjoille. Ne olivat ehkä aivan ainoita laadultaan koko maailmassa, ja mikä kummallisinta oli, niitten omistaja ei kantanut niitä kuvattuna kilpeensä, vaan oli tatueerannut ne omaan ruumiisensa.
Sopiiko Jumalan palvelijan tuolla tavalla esiintyä tyytymättömänä ja kärsimättömänä? saattoi hän silloin kysyä itseltään, eikö se osottanut rakkauden puutetta, joka kenties oli salainen selitys siihen, että hänen työnsä, jolla maailman silmissä näytti olevan niin suuri menestys, todellisuudessa ei kantanut mitään hedelmiä?
Hän ei joutanut katsomaan eikä ajattelemaan omaa waaraansa, joka nopeasti läheni häntä; sillä olihan nyt pelastettu hänen lapsensa, jota hän oli tuon rakastawan sydämensä alla kantanut, jonka eduksi hän oli niin monta unetonta yötä walwonut; ja tuo pelastus oli tapahtunut hänen kauttansa, siinä kylläksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät