Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Ehkä hän saa Lappeenrannassa olla apuna kantamassa hänen kapineitaan. Ehkä tutustuvatkin ja ajavat samassa hevosessa asemalle. Tavaroille hommaa hän toisen hevosen. Jollakin rautatieasemalla vie hän uuden tuttavansa ravintolaan ja kysyy, mitä hän saa luvan tarjota. »Kiitoksia paljon, te olette kovin hyvä», sanoo neitonen ja miettii hetkisen.
Entä naiset sitten! puettuina väljiin myssyihin ja näädän-nahalla päällistettyihin, suuriin hattuihin liehuvilla nauhoilla, säihkyen timanteista, he kantoivat ylpeästi vaakunoitaan ommeltuina pitkin kalliita hameitansa, joiden suuria laahoja seuralaiset ja palvelijat olivat kantamassa. Tämä taistelu, jota tämmöisellä komeudella käytiin, sehän olikin juuri heidän tehtävänsä.
Pimeän tultua alettiin odotella kaupunkimiestä kotiin. Sen tulo meni kumminkin niin myöhään yöhön, että enin osa joukosta jo nukkui. Aliinaa virkisti taas turkin toivo, ja hän valvoi viimeisenä ja oli kantamassa tavarakääröjä huoneeseen. Myöhäisyyden takia jäi tavarain katseleminen aamuun, jolloin räätälikin oli aikonut tulla.
Oikeastaan ei vallasväki Blomros'illa ollut muuta palvelijaa kuin muuan matami, joka kävi siellä, siivoomassa, vettä kantamassa ja auttelemassa keittiössä, silloin kuin vallasväki nimittäin söi keittoruokaa, joka ei kuitenkaan aina tapahtunut. Ah, kuinka me olemme odottaneet tuota siunattua tippaista, sanoi rouva, Emilin sisään tullessa tarjottiminensa.
Ilo oli suuri molemmin puolin, kun omaisia tavattiin, ja nuoret joutuivat toistensa tarkastuksen alaisiksi. He olivat kaikin muuttuneet aika-ihmisiksi, sillä välin kuin olivat erossa olleet. Provasti perheineen saattoi tulijoita sisälle. Siellä Jojun vanhemmat kumartaen tulivat heitä vastaan, ja sekä Hannes että Sakin nuorin sisar Nanni olivat kantamassa kapineita sisälle.
Antti asui nyt sepän luona, Pekka teki työtä kauppiaan varastossa ja hakkasi puita. Aika kului, meri aukeni. Laivoja tuli ja lasteja purettiin. Pekka oli usein laivalaiturilla kantamassa säkkejä ja vierittelemässä tynnyreitä. Kauppias toivoi saavansa väkevän suomalaisnuorukaisen vakituiseksi rengikseen, mutta kuullessaan semmoisia esityksiä tämä oikaisihe suoraksi ja kieltäytyi.
Unenpöppörässä noustessaan makuulta istualleen Nehljudof jo huomasi, että kaikki huoneessa olijat uteliaasti katselivat jotain, mikä tapahtui ovissa. Hänkin katsahti sinne ja näki ihmisjonon kantamassa nojatuolissa naista, jonka pään ympärille oli höllästi kiedottu hienon hienokainen huntu-harso. Etumainen kantaja oli lakeija ja tuntui Nehljudofista tutulta.
Olin saavuttanut sisällisen rauhan. Minulla oli uskollinen ystävä, joka tunsi minut, joka tiesi synkän salaisuuteni. Rikoksen paino oli keventynyt, kun kaksi oli sitä kantamassa. Iloisena tein tehtäviäni. Ne lisääntyivät vuosi vuodelta, sillä Loviisan voimat vähenivät vanhetessa. Jokainen uusi velvollisuus tuntui minusta mieluisalta.
»Ei nämä kirkkomiehiä, vaan kuka tuo on? Ei se tämän kylän miehiä ole», tuumi naapurin isäntä ikkunasta rantaanpäin katsellessaan. »Kirkonkylästä se on tuo mies», arveli isäntä, tultuansa katsomaan hänkin. »Kyllä ne ovat meidän oulumiehiämme, koska kantavat arkkua tupaan. Tuollahan tuo tulee Katrikin. Erkki on jälessä kantamassa arkkua. Missä Jussi... Missä Jussi ... liekö veneelle jäänyt...»
Hän jo selitti Mesembrion huvilan jättiläis-rakennukset, kun näki komean simpukan-kuorilla koristetun, silkki-esiriipuilla varustetun kanto-tuolin tulevan vastaansa tiellä; kaksi muulia kulta-valjaissa oli sitä kantamassa. Kanto-tuoli oli semmoinen, jossa siihen aikaan ainoastaan ylhäisinten naisten oli tapana kulkea. Kaksi orjaa kulki edeltä, kaksi takana.
Päivän Sana
Muut Etsivät