Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Mikä viattomuus! Lempo vieköön koko holsteinilaisen liiton! Tulen suoraan Tukholmasta ja minua on pidättänyt tiellä se kavaltaja, parooni Hjerta, joka tahtoi vangita minut, mutta minä näytin hänelle kuninkaan käskyn. Mies talosta, sanon minä, muutoin on vapaus mennyttä kalua!
Antakaa anteeksi! ... mutta minä olen niin saakelin iloinen, että saan tavata tuttavia ... miksette ole tutkinut Düsseldorfissa ... mutta minusta tuntuu kuin olisimme kuitenkin vanhoja tuttavia!... Auch ich bin in Arkadien geboren! ... niin, niin, mutta mitäpä minusta, minä olen mennyttä kalua! Mistä sen niin varmaan tiedätte? Te olette kovin pessimisti.
LAURI. »Toista sorttia kalua», mökötit sinä. Mutta kylläpä tiedän mihin sorttiin kaluun heidät vertaan. Tuomas-poika on kirves jalo, vakaa, miehukas ja tuima, mutta pikku Eero-putikkani tuossa on pieni, terävä ja naseva veistinkirves. Niin, hän »veistelee», veistelee oikein vikkelästi, viskelee ympärillensä pieniä koukkusanoja, se junkkari. JUHANI. Hyvä!
Mennyttä kalua, sanoi välskäri nyykäyttäen päätään, mutta päästi kuitenkin nähtävästi järjestyksen vuoksi auki märän, karkean paidan ja pyyhkäisten tieltä kiharaiset hiuksensa, painoi korvansa vangin kellertävää, liikkumatonta, korkeaa rintaa vasten. Kaikki olivat ääneti.
Onhan sitä Venäjän vallankumousta niin kauan jo odotettu, että tokko siitä koskaan tulee kalua, varsinkaan nyt sodan aikana, arvelee ylioppilas R. Totta sen luonnon pakostakin täytyy joskus puhjeta. Ja se voi tapahtua piankin. Venäjä on aina ollut odottamattomuuksien maa, jossa mitkään järjen laskelmat eivät pidä paikkaansa. Niinpä voi vallankumouskin riehahtaa kesken sotaa.
Rauhallisena oli hän siihen asti elellyt isänsä talossa eräässä Säämingin etäisimmässä metsäkylässä ja kuvauksestamme voinee lukija huomata, että tämä nykyisten opintiellä hidastelevien pelottava vitsa ei ole mikään niin sanottu »nuorena väännetty vitsa», kuten sananlaskun mukaan on vitsa väännettävä, jos mieli siitä kunnollista kalua saada.
"Ei hyvä Kaaperi; ei tästä nyt kunnon kalua tule; ei edes mainita mitään noista muista morsiamista", keskeytin minä, sillä en olisi Kaaperin suonut tulevan naurun alaiseksi. "Kyllä niistä pitää mainita, ett'ei hän saa sanoa minun itseänsä pettäneen", toimitti Kaaperi. "Mutta ethän sinä ole muille tytöille puhunut aikeistasi ollenkaan, mikä petos siinä sitte olisi?" lausuin minä.
Hyvä Jumala, silkka verihän niistä lähtee. Elä mies poloinen, hiero niitä enää. Voi, voi. Ei näistä ikinä kalua tule, näistä silmistä. TOPPO. Oho? Jokohan tottakin niin hullusti kävi. EUKKO. Sokeaksi tulee mies parka auttamatta. Sanokaa minua valehtelijaksi. HOMSANTUU. Sokeaksi? Tuleeko hän sokeaksi? Se ei ole totta.
Niin, ne ovat merkillisiä!... Jokainen aalto on äidin rinta, johon on kytketty käärme... Olen repinyt ruumiistani oman sydämeni ja se on nyt tässä minun kädessäni. Olisi hauska katsoa sitä kalua hieman lähempää, virkkoi »hauska vanhus», ojentaen kätensä tarttuakseen pallon muotoon rypistettyyn paperiin. Katso, katso vaan!
Jos maailmalla olisi aavistustakaan tästä, olisin auttamattomasti mennyttä kalua, sensijaan että nyt saan osakseni mitä suurinta ystävällisyyttä joka taholta. Mutta sitä, että me rakastamme toisiamme puhtaasti ja hiljaa, sitä ei kukaan enää tuomitse. Päinvastoin sanoi joku, että meille molemmille tuottaa kunniaa se, että se on kestänyt niin kauan! Mitä luulet minun mielessäni ajatelleen?»
Päivän Sana
Muut Etsivät