Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
ANTTI (ensin katsoa tuijottaa maahan). Niin tyhjä ei lie lampahankaan kallo, Ett' aivoillaan ei tuota ymmärtäisi, Mihinkä kelpaa kolhut ruostuneet; Vaan keikkailen tok siksi kehnommilla, Kun Turusta saan uudet uhkeammat. On huomiseksi päätetty jo lähtö. Mä sotilaaksi olen ostettu.
Meni taasen muutama päivä, ja eräänä iltana otettiin asia uudestaan keskusteltavaksi, ja yhteisesti nyt päätettiin ruveta hartaudella luvun harjoitukseen. JUHANI. Kahden vuoden mentyä olkoon aapiskirja päässäni; se on sanottu. Mutta Timo-parkaa minä surkuttelen; hänellä on vielä kovempi kallo kuin minulla, kaksinkerroin kovempi.
Lalli se murehetonna Päästä lakkia tavotti, Hivukset himahtelivat Lakkihin imentyneinä, Läksi kallosta kamara, Luikas luiska irrallensa, Kävi kallo kaljamaksi, Pää pahan nahattomaksi. Niin tämän pahan pakanan, Pispa raukan raatelejan, Tuli kosto korkealta, Makso mailman valtialta; Sen teki totinen Luoja Ja sallei jalo Jumala.
Ja kuinka voi ihmisen kallo ymmärtää tämän veljesten raivon toisiaan vastaan?» Ei, Aapeli ei ymmärrä... Lieneekö se muista niin selvää?... Innolla he tappelevat, kahistavat. Mutta hän ... hm ... pelkuri. No, seisoopa hän edes viimein tässä... Tai ei, makaa maha lumessa, häntäväessä. Ja varustettuna haulikolla, niin ruostuneella, ettei hän ensin saanut patruunaa työnnetyksi sen torveen.
Tänne laski Jakobsson taakkansa ja Pentti Esanpoika astui tutkimaan ja sitomaan haavoja, ja tämän toimen kestäessä piti hän seuraavan yksinpuheen, jota läsnä-olevat jännitetyllä tarkkuudella kuuntelivat: "Alan päästä, sillä ihmisessä on pää kuitenkin pää-asia. Siinä oleva haava ei ole juuri vaarallinen, vaikka se on ollut vähällä halkaista aivot, mutta hyvä kallo kestää kovankin lyönnin.
ENS. HAUDANKAIVAJA. Lempo vieköön sitä hullunkurista riivattua! Hän kaatoi kerran pullollisen renskaa pääni päälle. Tämä samainen kallo oli Yorrickin pääkallo, kuninkaan hovinarrin. HAMLET. Tuoko? ENS. HAUDANKAIVAJA. Juuri sama. HAMLET. Näytäppäs sitä.
Voi jos te, kunnioitettava herra, tahtoisitte katsahtaa minun halpaa työhuonettani, niin voisin teille siinä näyttää päitä ja käsiä, jalkoja ja keuhkoja, joiden on luultu jo kauan aikaa lepäävän vaan mullassa. Siinä on Wallacen kallo, varastettu Londonin sillan korvalta ja ritari Simo Fraser'in sydän, joka ei aikanaan pelännyt ketään ihmistä ja suloisen Katri Logien ihana pääkkönen.
Peto seisoi, etukäpälä erään tumman esineen päällä, karjuen hurjasti ja ruoskien maata hännällänsä; mutta nytpä jymähti Pieter-ukon tuliputki, jymähti kuin kanuuna, ja maahan vaipui leijona, kallo lävistettynä. Mielessä epämääräinen pelko siitä, kuka uhrina olisi, riensin auttamaan hämmästymätöntä Boeria, joka veti kasvinveljeni kaatuneen pedon alta.
Annas aika aamun tulla, Miehellä on toinen mieli, Kuitenkin kulungin tähen Vesi päältänsä puhuupi, Haikeasti haasteleepi: "Vaikkas jo, kipeä kallo, Tahot harmista haleta; Empä säästä sittenkänä, Totta maksan minkä jaksan.
Se oli ihmisen haamuun tehty olento, kädet ojona, ja hartioille oli ripustettu nylkemisen jäljeltä vielä punainen karhunnahka, jonka liepeitä tuuli nyhteli, ja pään päällä oli kallo, hampaat irvellä taivasta kohti. Kuvan jalkain juuressa oli ihminen, jota pastori ei ensin ollut huomannut, polvillaan maassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät