Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Kun mä laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan rauniot rahoiksi, Kivet pienet penningiksi, Suuret vuoret voipytyiksi, Kalliot kananmuniksi. Kun ma laululle las'eme Virrentyölle työnteleme, Lehot laulan leipämaiksi, Ahovieret vehnämaiksi, Mäet mämmikakkoroiksi, Pienet vaarat piirasiksi.
Vielä kalliot kovimmat, Joit' ei kisko kirvespohja, Ei särje sepän vasara, Pistäne terävät piikit, Murheen tähden murtunevat, Pelvosta pakahtelevat, Tuskan tähden halkeavat; Kosk' on Luoja kuolemassa, Kulmakivi on kumottuna, Hengen kallio hakattu, Muut kaikki murehen alla. Vielä kuopat kuollehitten.
Niin on kaikilla hellätunteisilla ja kärsivillä olennoilla se yhteinen taipumus, että haluavat vetäytyä mitä jylhimpiin ja autioimpiin paikkoihin, aivan kuin kalliot voisivat suojella heitä onnettomuuksilta ja luonnon rauhallisuus viihdyttää heidän sielunsa levottomuutta.
Caprin saaren jyrkät kalliot oikealta puolen sulkivat näköpiirin ja Sorrenton suloiset seudut vasemmalta kehyksen tavoin ympäröivät lahtea. Vielä enemmän mantereen puolella, vasemmalla, kohosi Vesuvion jättiläiskukkula, jonka huipusta lakkaamatta savua tuprusi, joten koko sen puoleinen osa maisemaa oli ikäänkuin harmahtavan harson verhomana.
Mailin verta oli tätä hiljaista vettä, ja tällä väliä Mirandan piti välttämättä saada meloa. Kalliot kohosivat suoraan virran kalvosta ja puut riippuivat alas niiden partaalta ja kesäkuun aurinko, jonka lämmin valotulva täytti vettä virtaavan kalliokaukalon, vielä suuresti kohensi sen jylhyyttä.
Sitten kalliot alenivat ja veden rajaan vietti jyrkkiä, rehevän kasvullisuuden peittämiä rinteitä ja edestä päin alkoi kuulua paisuvaa temmeltävää pauhua. Virta valveutui kanootin alla ja kiiti sukkelampaan eteenpäin. Kuohujen pauhu näytti hyökkäävän vastavirtaa heitä vastaan. Virran kalvo alkoi kallistua matkan mukaan; silti kuitenkaan murtumatta se järjestyi pitkiin nauhamaisiin poimuihin.
Osan työstä suoritti jalkaväki: lapiomiehet, kirvesmiehet, käsin poraajat, ja tasoittivat tietä minkä voivat. Insinööri-osasto rakensi sillat, tykistö lohkoi kalliot, puhkoi tunnelit, ja viimein saapui ratsuväki höyryhevon selässä voittoa täydentämään, kisko kiskolta karkoittaen voitetun vuorenväen yhä edemmä, yhä ylemmä.
Tuli poikanen pajasta tekemästä voitehia, rasvoja rakentamasta; ne työnti ukon kätehen: "Siin' on voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset, vaikka vuoret voitelisit, kaikki kalliot yheksi." Koki ukko kielellänsä, maistoi suullansa sulalla, tunsi katsehet hyviksi, voitehet vaka'isiksi. Siitä voiti Väinämöistä, pahoin-tullutta paranti, voiti alta, voiti päältä, kerta keskeä sivalti.
Yksin metsäiset vuoretki lähettelevät taivaalle riemu-huutoja; yksin kalliot ja pensahikot laulavat hänen kiitostansa: Jumala, jumala on hän, Menalcas! Ole hyvä ja suosiollinen omillesi. Tässä on neljä alttaria: kaksi sinulle, Daphnis, ja kaksi Apollolle kunniaksi. Kaksi kolpakkoa vasta-lypsettyä vaahtuavaa maitoa vuosittain ja kaksi ruukua öljyä asetan sinua varten.
Aukealta mereltä katseltiin kaupunkia, josta parhaastaan silmiin pisti Punavuoren paljaat kalliot ja Kaivopuiston metsä. "Milloinkahan nuotkin kalliot ovat taloja täynnä?" kysäsi Munkkiniemen rouva. "Ei milloinkaan!" vastasi herra. "Fredrikki annahan kulua sata vuotta, kyllä vielä toista näet, sillä Helsinki on pääkaupunki", sanoi mamseli.
Päivän Sana
Muut Etsivät