Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Toisella seinällä ikkuna, jonka alla penkki ja hiukan etempänä pöytä. Hs-ss-ss-ss. Aa-aa-aa-aa, hs-aa-aa-aa. Käypä Maiju katsomassa, eikö isää jo näy. Hs-ss-ss-ss, hss-ss-ss-ss. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki, Tee pellolle pesäsi, Kalliolle kartanosi.» Eihän siellä näy mitään, kun on pilkkoisten pimeä. SILJA. Olisit huutanut. Hs-ss-ss-ss. Hs-ss-ss-ss. Koskeeko sinuun, Ville?
En tiennyt mitä ajattelisin, kun hän osoitti minulle erään tornin, joka oli rakettu eräälle rannasta uloskäyvälle kalliolle muutamia satoja jalkamittoja rannasta, juuri jyrkkäyksen reunalle. Tätä uskallettua muistomerkkiä, jonka eräs Judge Porter 1833 rakensi, kutsutaan "Terrapin-tower'iksi". Me astuimme Vuohisaaren vietoksia alas.
Hän kiinnitti minuun jäykän elottoman katseensa, sillä välin kuin joku, jota minä en voinut nähdä, hänen jaloissaan esti häntä kalliolle pääsemästä ja pelastumasta. Näytti siltä, kuin hän olisi tahtonut sanoa minulle jotakin.
Åfvalaiset olivat kylänsä lähellä olevalle korkealle kalliolle rakentaneet suuren rovion, jonka luona oli yötä päivää vartija. Heti kun vihollinen tulisi näkyviin, oli rovio sytytettävä palamaan, että kaikki saaren asukkaat tietäisivät pitää varansa.
Kymmenkunta verkkoja nähtiin rannalla kuivaamassa väliin, kun Matti oli poissa. Siinäpä Matin pää-omaisuus olikin. Huone oli pieni, kalliolle rakennettu. Mannermaan puolella oli ovi, joka tupaan vei. Noin neljä kyynärää ovesta oli ovi-seinällä vähäinen akkuna ja seinällä vastapäätä, merelle päin, toinen, isompi.
Kaikkia näitä uusia esineitä majori ja hänen tyttärensä kuitenkin aivan vähä huovasivat, kun heidän täytyi ajatella muita tärkeämpiä asioita. Horton ja Trevor lähtivät nyt matkalle sotamiesten kanssa ja kulkivat kalliolle, joka hallitsi lahden suulla. Kun oli välttämättömintä kääntää tuima tuli laivan purjeita ja touvia vastaan, näkivät he tarpeelliseksi ottaa mukaan kaikki sotakykyiset miehet.
Lyöte maata mättähälle, kaunihille kalliolle, hongat päällä huojumassa, kuuset päällä kuulumassa! Siinä, otso, pyörteleite, mesikämmen, käänteleite, kuni pyy pesänsä päällä, hanhi hautomaisillansa!" Siinä vanha Väinämöinen kuuli koiran haukkuvaksi, penun julki juttavaksi pikkusilmäisen pihalla, tasakärsän tanhu'illa.
Suunnitin askeleeni kaupungin länteiseen syrjään ja nousin ylös sille kalliolle, joka aina oli ollut lempipaikkojani. Ylös, ylös, ylimmälle huipulle saakka. Oi, jospa olisin vielä korkeammalle päässyt! Mutta siihen täytyi pysähtyä. Loin silmäni alas. Luonnon rauhallinen ihanuus aukeni eteeni.
Hän ei voinut nähdä, ei ajatella muuta kuin metsänjumalaa; uuden ihmemaailman aavistus koitti suloisen värisyttävästi hänen pikku sielussaan. Sill'aikaa vei kandidaatti Elisen polkua myöten, joka kiemurteli leppien ja koivujen välitse kalliolle, jonka sisässä oli tuo ihmeluola.
Ja ikäänsä ja voimiinsa nähden olisi hän vielä varsin hyvin voinut kelvata merimieheksi, jota ammattia hän olikin toistakymmentä vuotta toimittanut ennenkun rupesi erakoksi tälle autiolle kalliolle ellei hän olisi ollut raajarikko. Hän oli näet käsi-puoli. Toisen kätensä olkapäästä saakka oli meri korjannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät