Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
»Niin, kruunu», sanoi kuningatar, »kuusisataa vuotta ovat Illyrian kuningassuvun jäsenet sitä kantaneet... Kuninkaita on kaatunut ja paljo ylimysten verta vuotanut tuota kruunua puolustaessa... Nyt täytyy sen pelastaa meidät taloushädästä. Muita kalleuksia meillä ei enää ole...»
Kauppiaan rouvaakin kovasti miellytti emännän somat huoneet ja vielä enemmän omituiset vanhan-aikaiset, mutta arvokkaat huonekalut. Elsakaan ei ollut moista ennen nähnyt. Elsa ei kumminkaan kauvan joutanut katselemaan emännän kalleuksia, vaan täytyi kiiruhtaa pihalle kärryiltä tyhjentämään oman rouvan kapineita.
Helmin koristettuja jalokiviarkkuja oli pylväitten väliköissä; ovet ja kynnykset olivat mitä harvinaisinta puulajia; kultaa, jalokiviä oli tuhlaillen siroteltu kaikkialle. Toisinaan he olivat kahden näissä huoneissa, toisin ajoin he sivuuttivat polvistuneen orjajoukon, joka Ionelle tarjosi rannerenkaita, kultakäätyjä ja muita kalleuksia. Mutta turhaan Arbakes kehotti häntä ne ottamaan.
Kun hänellä ei ollut muuta neuvoa, rupesi hän kauniisti rukoilemaan ja lupasi kalastajalle kultaa ja kalleuksia, jos tämä päästäisi hänet jälleen vapaaksi. Mutta kalastaja nosti vaskipullon veneeseensä ja työnsi jo aluksensa vesille.
SITTAH. Nyt rikkaaks enemmän kuin koskaan ennen he sanoo häntä. Koko kaupunki kohisee sitä, mit' on aarteita ja kalleuksia hän kanssaan tuonut. AL-HAFI. Jos on siis Nathan Rikas palannut, niin varmaan Nathan Viisas myös. SITTAH. Siis mitä, jos häntä, Hafi, ahdistelisit? AL-HAFI. Ja miksi häntä? Lainatakseniko? Te tunnettepa hänet! Kellekään ei lainaa hän, se juur' on viisautensa.
Muuten on hän vaatetettu mustalla silkillä, leveine, vaaleanpunaisine ja valkeine nauhoineen vyötäisillä; hänellä on myös kultakello, kultavitjat ja kalleuksia ylen määrin, jotka kaikki Elsa muori on hankkinut kaunistaaksensa lempilastansa.
"Käsityöläiset ja palvelijat kulkevat siitä. Se on luonnollisesti öisin sulettu." "Onko teillä paljon hopeaa ja kalleuksia talossa?" "Ei, tuskin mitään arvokkaampaa." Holmes oli pistänyt kädet taskuihinsa ja kulki katsellen ympärilleen aivan tavattoman huoleton ilme kasvoissaan. "Kuinka olikaan", sanoi hän Josef Harrisonille, "tehän olette löytänyt paikan, josta mies kiipesi aidan yli?
Nämä aarteet hän tahtoi nyt kaikkien ritarien läsnä-ollessa jättää vävymiehen käsiin ja häneltä taas ottaa juhlallisen vakuutuksen huomen-lahjasta. Hän käski vierasten viljellä olut-varoja ahkeruudella ja lähti itse valitsemaan soveliaita kalleuksia niistä aarteista, jotka Laukon kellarissa säilytettiin.
"Te olette oikeassa, herra Spenser," sanoi markisi naureskellen. "Klairon on suurempi, kuin keisarinna; sillä hän on taiteilijatar. Klairon ansaitsee, että sellaisia kalleuksia lasketaan hänen jalkoihinsa; mutta sitä voida, tarvitsee olla upporikas, ja sellaisia, Herra nähköön, on sangen vähän tässä maailmassa." "Niin kauvan, kuin Klairon elää, on niitä kyllä," vastasi Spenser punastuen.
Menkää huoneesenne, sanoi hän rouva Bonacieux'ille, teillä on kaiketi kalleuksia, jotka haluatte ottaa mukaanne! Minulla on hänen kirjeensä, sanoi hän. No niin, menkää noutamaan ne, ja tulkaa sitten luokseni; syökäämme kiiruusti illallinen, me saamme kenties matkustaa osan yötä ja tarvitsemme siis virkistää voimiamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät