Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja tähden tään jos muoto muuttui, hymyi, ma kuink' en silloin, jonka luonto tehnyt on joka suhtehessa muuttuvaksi! Kuin kalat pienet lammen tyynen, kirkkaan keräytyy katsomaan, jos heitetähän jotakin, jonka ruoaks luulla voivat; niin tuhat hohdetta näin kiirehtivän päin meitä nyt, ja jokaisesta kuului: »Kas, siinä rakkautemme kartuttaja!»
»Eikö meillä sitte ole enää mitään muuta saatavana kuin kunniaa?» »Miss' on järvi kuivana, siit' on vesi lopussa.» »Eikä siinä ole apua kiululla ammentamisesta?» »Ei, ei järvi siitä vähääkään täyty.» »Entä kalat?»
Rakastin häntä siksi, että hän rakasti minua, ja rakastin sinua siksi, että sinä rakastit minua. Toinen rakkauteni oli punainen tyttö pappilan rannassa. Naapurin poika oli tuonut kaupaksi onkikalojaan, suuria ahvenia, särkiä ja säyneitäkin. Jännityksestä jäykkänä minä kysyn: Mistä olet saanut nämä kalat? Vähän mahtavoiden hän vastaa: Koiraniemestä. Maaltako vai veneestä?
Nyt siellä oli vettä tavallista enemmän, suuressa koskessa niin paljon, että pienet perhot eivät siinä kestäneet ehyinä eivätkä kalat siinä siis niitä voineet saada eivätkä niin ollen myöskään asettaneet syöntiänsä niiden mukaan niinkuin useina edellisinä vuosina, jolloin vettä oli ollut vähemmän.
Kuin kalat menevät hietikolle kylpemään lämpöisenä kesäpäivänä ja välkkyvän valkoiset kalalokit lentelevät kuin tähtipilkut niiden kohdalla ylhäällä ilmassa, silloin Aallotar tanssii leikiten niiden ympäri, kaartaa purjevenettä ja hyppii pojan ympärillä, joka uiskentelee päiväpaisteessa.
Mutta minun pitäisi päästä näkemään, minkälaisia ne kalat ovat, joita noin harvoilla verkoilla saadaan, sanoi rovasti. Ja minun pitäisi päästä mukaan, virkkoi ruustinna. Miksikä ei, sanoi isäntä ja alkoi työntää venhettä vesille.
Eräs suomalainen sananlasku kuuluu: »Kaksin on aina kaunihimpi, Kaksin kaiketi parempi: Kaksin on kalat vedessä, Kaksin ilman lintusetkin, Kaksin aidan seipähätkin.» Sen mukaan ei anopeilla olisi mitään oikeutta maailmassa olla, sitte kun hänen lapsensa on löytänyt toisen puoliskonsa. Mutta minä suuresti epäilen koko tuon sananlaskun totuutta.
"Mökissä niitä vaan kasvaa", vastasi mummo, ja alkoi Elsan kanssa astumaan pesotupaa kohden. Jaansonni nosti korin päänsä päälle, alkaen jutaa ulos portista. Mummo puisti ahvenet esiliinastansa ämpäriin, kaatoi raitista vettä päälle ja sanoi Elsalle: "Saat puhkaista nuot kalat."
Eräänä aamupäivänä lastatessaan sokeria näkivät he ikkunoita ja niiden verhoja kaikkialla kaupungissa suljettavan ja satamassa äkkiä laskettavan kiireesti alas laivain purjeita. Ilma oli käynyt yhä raskaammaksi ja tukahuttavammaksi päivemmällä, oli melkein kuin painostus olisi vaikuttanut aina meren pohjaan, jossa kalat veltosti ja laiskasti uivat vitjam yli. Ilmapuntari oli alennut nollaan.
»Elkää ottako Sassaa», varoitti Mari, »sillä on jo monta rouvaa entistä». »Tuolla Miina juosta hynttyyttää tänne», sanoi Leena, joka oli sattunut kääntämään kasvonsa ikkunaan päin. »Katsopas!» Hän iski silmää Marille. »No, olenko minä oikeassa, vai kuinka?» »Ei uskoisi; niin siivolta ja hiljaiselta, kuin se ruoja näyttää.» »Tyyneessä vedessä kalat kutevat.»
Päivän Sana
Muut Etsivät