United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä käännyin pohjaisiin päin Kiimasjärven kylään asti, josta muutamissa syrjäkylissä käytyäni, käännyin takaisin länttä kohden, ensisti Luvajärven kylään muutaman miehen re'essä samasta kylästä, jonka kanssa lähetin kirjaisen Kajaaniin. Sitte tulin Akonlahteen ja siitä pohjaisiin päin Wuokinsalmeen Suomen rajalla.
Sauvoivat virran niskaan ja sitten soutaa lipittelemään taas Oulujärven laajoja selkiä. Oli sitä soutelemista nyt. Oli ylätuulikin, ei kova mikään, vaan aina se kiinnitti sekin, jottei pitkiä taipaleita jaksanut yhteen menoon soutaa. Hiljakseen kulettiin, syötiin ja levättiin. Lauantaina iltamalla tulivat höyryn jälessä Kajaaniin. Sievästi päästiin niin Oulujärvi ja oli se iso asia kulussa.
Vaan ei meitä hidasta sen enempää jos ollaankin yötä Petäisen niskassa», arveli Jussi. »Aamulla ehditään hyvästi Kajaaniin siihen kun kanavista pääsee.» Petäisen kosken niskasta ei ollutkaan pitkälti taivalta Kajaaniin: pari lyhyttä kosken korvaa ja virtavettä jonkun verran, pari virstaa ehkä yleensä.
Jumala kuitenkin armollisesti minun askeliani niin johti, että minä vihdoin pienen joukon meidän väestä tapasin, joka Kajaaniin marssilla oli. Ja yhdyin minä heidän kanssansa, ja ei se seutu vielä ollut niin kovasti hävitetty kuin piirityksen jälkeen, jolloin koko läänissä ainoasti viisi huonetta jäljellä oli. Tulin sitten garnisuunissa seisomaan, joka ei juuri minun mieleni mukaan ollut.
Nyt en tulekkaan Helsinkiin, senkun Kajaaniin Lönnrotin luona työksentelemään Wenäen ja Suomen Sanakirjan kanssa. Kirjoita' vastaus kysymykselleni, sitä odottaa vellosi Europaeus. P:rissa 19 elok. v. l. 1848. Lönnrotille. Veikkonen Veli hopea!
»Eikö sitä jo olla kohta Petäisen niskassa?» arveli Erkki, haukoteltuaan kylliksi ja selvittyään unesta. »Eihän tästä pitkältä ole enää, mikä lie parin tunnin matka», vastasi Jussi ja katsoi kelloansa. »Nyt on jo kaksikymmentä minuuttia yhdeksättä.» »Eipä ehditty Kajaaniin tälle vuorokaudelle. Se ei lähde laskumies enää koskille», arveli Erkki. »Eihän se yöllä.
Simo Affleck viipyi vielä Kajaanissa, mutta huhu kertoi hänen aikovan palata sieltä niin pian kuin järvet jäätyisivät. Sanottiin hänen silloin tulevan joukon kanssa nurmeslaisia jälleen kuuliaisuuteen saattamaan ja rankaisemaan. Hovilassa oli 21 kuormaa majurin tavaraa; ne oli Lieksasta tuotuina vietävä Kajaaniin. Kun nämä tavarat oli saatu sinne, silloin tulisi Affleck Nurmekseen.
Nyt se oli päässyt tasapainoon ja lepoon. Se ei enää ollut Ruotsin Savoa ja Venäjän Savoa; se oli kaikki tyyni Suomen Savo salminensa saarinensa. Tämä oli Aleksanteri I:n kumminlahja vasta-syntyneelle Suomen valtiolle. Elokuussa 1819 Suomen suuriruhtinas kulki Savonkin läpitse matkallansa Kajaaniin päin ja Pohjanmaalle.
Kun oli ruokapöydästä noustu, sanoi Sormuinen rovastille: "Saapa nähdä, milloin uljaista tovereistamme saamme kuulla? Tietää kaiketi herra rovasti, että majurin kuormat, jotka täältä oli lähetetty Kajaaniin, palautettiin ehdittyään vasta penikulman päähän täältä?" "Kuormat? Mitkä kuormat?" elähtyi Haerkepaeus. "En ole mitään kuullut. Kerro, veikkoseni."