Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Vanha Kaisa, jota aina huvitti vastustella muiden arveluja, nuhteli nuoria heidän malttamattomuudestaan ja luetteli kaikkia niitä moninaisia toimia, jotka emännän tehtävinä olivat ennen kuin hän pääsikään lähtemään Järvenpäälle, jonka tähden ei vielä sopinut odottaa häntä tänne ennen kuin aurinko oli ehtinyt puolitiehen likemmäs metsärinteen latvoja.
Ensin nosti vähän päätään, aukaisi hiukan silmiään ja ikään kuin säikähtäin keikautti päätään vielä ylemmä ja kysyi: "Joko on joukot työssä?" "Työssä ... pyhä-aamuna." "Niin niin, pyhä-aamuhan se olikin. Vaan kävinkö minä illalla saunassa?" "Etkä käynyt, kun et joutunut." "Niin niin. No haehan, Kaisa, vettä, jano on tullut yöllä." "Kyllä. Nousehan ylös, että saapi rengitkin kutsua kahville."
Sakari työntyi aittaan, istahti Kaisan sängyn reunalle, tupakoi ja mietiksi siinä kauvan. Kaisakaan ei puhunut, muuten vain makaili siellä Sakarin selän takana. Mutta sitten kaivoi Sakari povestaan Haivenisen leskelle lahjaksi varaamansa Eulaliinan silkkihuivin, työnsi sen Kaisalle ja ilmoitti: »He... Toin sen sinulle lahjaksi!» Ja ääneti kallistui hän Kaisan viereen. Ja Kaisa alkoikin jo taipua.
Kuulitko, kun nytkin kuului kiljuva ääni: 'Lintu Hermanni ja perkele suuressa palatsissaan Jahtirannan Kaisa sylissä'. Juuri itse rietas kai niille tuommoisia korviin kuiskii. Ja vielä tuon Kaisan mennyt olento vedetään mukaan."
Hän selitti: »Ja menisikin tuo tällä Partasella oma talo kaupungissa, kun on niin usein tuotava tavaraa torille, niin omassa pihassapahan seisoisi hevonen, ja tietäisi silloin, että eivät sitä vie varkaat eivätkä muut rosvot.» Kaisa tuntui suorastaan kosivan. Partanen huomasi, että hän voi asiassa jo vähän tinkiäkin.
«Minun on iltapuoleen meneminen katsomaan lintuansojani, ja paras lintu saaliistani on kirkkoherran«, puhui Jaakko. «Jos sinua haluttaa, Johannes, saat illalla taasen lähteä kylään«. «Niinpä kyllä, Jaakko!« lausui Eeva. «Semmoista kirkkoherraa, kuin meillä nyt on, ei liene joka pitäjässä«. «Senkö vuoksi, että saitte voinaulanne takaisin viime viikolla, äiti, vai miksi?« kysyi Kaisa.
Kun nyt Elli näkee kerran toisen Kiiltonapin, alkaa tanssin moisen Kun on nähnyt muutakin kuin takin. Muutoksia. Kaisa kahden vuotisena Tukisteli, silmät raapi Kun pääsi luokse poikalapsien, Impi-ijällänsä Kaisa Suuteli ja halaeli Kun pääsi seuraan kylän poikien, Nyt hän Räikän puolisona Nähdään jälleen muuttuneena: Lapsen eljet taas on mielessä. "Juurikkaat kuin Seiloon päitä."
Kumppaliansakin kehoitti hän kiihkeästi tulemaan tänne ylös, mutta poika arweli ja epäröitsi ja wiimein jäikin paikoilleen. Kaisa walitsi paksuimman oksan ja rupesi siihen istumaan. Kun hän pääsi wakawaan asemaan, alkoi hän heleällä äänellänsä weisata. Waikka pauke ja rätinä oli niin kauhea, kuului kuitenkin tuo waltawa ääni ukkosen kaltaisen jyrinän seasta.
Hillittömässä itkussa hyrisivät nahkapeitturin emäntä, Männistön muori, nokkela Venla ja Rajamäen nuuskanaamainen Kaisa, hyrisivät niinkuin lipiätiinussa pesijän kourissa hyrskähtelee uusi, neljäniitinen hursti. Mutta vastuksiin nyt astuivat Toukolan ja Jukolan miehet ja sovinnon merkiksi puristelivat vahvasti toinentoistensa käsiä.
Kenonen lähtee nyt vähän entisiä henttujaan tervehtimään... Pane, Kaisa, siellä rässirauta tulelle, jotta saa rässätä nuo housunpersuukset...» Hän viuhautteli säijettä. Heikki Pirhonen imi piippuaan ja kysäsi: »Mistä pitäjästä se tämä Kenonen on oikein kotoisin?» »Liperintaipaleelta on Kenonen syntyisin...» »Vai oikein Liperistä...»
Päivän Sana
Muut Etsivät