Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Pastori seisoi työhuoneensa ikkunassa, katsellen talvista maisemaa, joka välkkyi ilta-auringon viimmeisen viivähtävän heijastuksen valossa. Jouluaatto oli käsissä ja koko luonto oli verhoutunut juhlapukuun, valkoisena hohti huura pensaissa ja puissa ja läheisestä kirkosta, jonka korkea torni jyrkästi kuvastui valoisaa taivasta vasten, kaikui kellojen soitto juhlallisena alkavan aaton merkiksi.
Puutarhan toisessa päässä kukkivasta lehdosta kaikui houkuttelevana satakielen hurmaava laulu. Totila ei enää jaksanut kauemmin odottaa. Hiljaa hän kiipesi akkunalaudalle ja siitä ulos puutarhaan. Kapeain teiden valkoinen hiekka tuskin äännähtikään hänen keveiden askeltensa alla, kun hän välttäen kuutamoa riensi pensaston varjoon.
Se on meidän kohtalomme mikäli osaksemme on mitään säädetty. Nyt pidän teistä kiinni tämän illan. Tres faciunt collegium! Ja semmoisella äänellä, joka kaikui läpi koko talon aution, vain puolittain korjatun vanhan "palatsin" hän huusi: Luigi! missä sinä olet, senkin hutilus? Tuo valoa, viiniä, appelsiineja mutta pian!...
Kinokset sulivat, virtasivat vetenä alas niitulle ja niitulta Sompiosuohon; ja kävivät nyt veljekset rakentamaan riihtänsä; perustivat sen kappaleen matkan päähän pirtistä, tuonne ahon tasaisimmalle tanterelle; ja kauas kaikui taasen kirvesten paukkina ja nurkkanuijan jyske.
Seurasimme heti rannalle, ja minuutin perästä kaikui metsä Villen kirveeniskuista. Tehtiin mahtava hirsituli, ja pian seisoi tulen ympärillä neljä höyryävää miestä, kääntyen aina sen mukaan kuin liiallinen lämpö pakotti.
"Tulkaa takaisin eturakennukseen; te ette enää voi päästä Karolinenlustiin!" kehoitti herra Claudius minua lempeästi. Minä pudistin päätäni. "No, sitte minä saatan teitä; suojatta on teidän mahdotonta pysyä jaloillanne." "Mun viittan' sulle tarjoisin suojaksi tuulessa!" kaikui liikutetussa sielussani. Ei, minä en tahtonut! Menkööt molemmat pois!
Mutta ilo oli autuitten joukos, Ympärkaikui riemulaulu ihana, Kaikui laulu, soitto; ylähällä Lentelivät siivitetyt sinkoen, Lentelivät kultahisten torvein pauhus: Pylvästössä pyhä jylinä, Korkeuden helmas hymisevä sointu! Katso: Luoksenipa rientää pienoinen, Lapsi-enkel ilon voittamana rientää, Käsiänsä paukuttaen kiirehtii Kaunohinen: polviani syleileevi.
«Hyvästi!» kaikui Petrean sydämmessä elämälle, mutta ennenkuin aavistikaan hän oli päässyt vaunuista ja seisoi ihan vahingoittumattomana pehmeässä kanervikossa. Assessorille ei käynyt yhtä onnellisesti. Kovan oikeaan jalkaan sattuneen kolauksen tähden oli hänen mahdoton suuritta tuskitta pysyä pystyssä.
Talvi kului, kevät kukkineen, nurmineen, hyvänhajuisille lemuineen oli käsissä, ja se onnellinen aika tuli, jolloin linnut parittelevat ja pesiään laittavat. Ennen pitkää kaikui yleinen laulu ja soinnollisuus Generalifen lehdoissa ja puutarhoissa, ja kuului prinssillekin hänen yksinäisessä tornissaan.
"Suostuuko kokous", kysyi Vester ääneensä nauraen, "siihen, että Norrstugan Per Niklasson, joka seisoo oven takana vuodattaen tekokyyneleitä, saa pyyhkiä ne silmistään yksinäisyydessään?" "Suostuu ... suostuu ... suostuu!!!" huudettiin joka taholta, ja naurunpuuska toisensa jälkeen kaikui kautta huoneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät