Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Mihin aikaan, kelpo Ranald veikkoseni, vanginvartija tavallisesti kävi?» »Ei koskaan ennen, kuin aurinko on laskenut lännen laineisiin», sanoi Mac Eagh. »Sitten, veikkoseni, meillä on kolme tuntia aikaa», virkkoi varovainen kapteeni. »Sillä välin ryhtykäämme toimiin, niin että saamme sinut vapaaksi.» Ensi työksi tarkastettiin nyt Ranaldin kahleita.
Juurtua johonkin maapilkkuun? Kiintyä siihen tunteillaan, sydämmellään? Herra varjele, sehän olisi kauheata henkistä vankeutta. Jota kärsii mielellään, neiti Werther. Onneton se ihminen, joka ei rakkauden kahleita kanna. Te rupeatte runolliseksi. Jääkää tänne kesäksi, neiti Werther, niin käymme yhdessä katselemassa seutua. Täällä on kaunista, tiedättekö.
Sitten oi! sitten, kaikkein syvimmän kuilun toisella puolella, jossa ei löydy rikkautta ei köyhyyttä, jossa ei tavata keinotekoisia rajoja, henkeä ales painavia kahleita ja siellä, siellä kohtaamme toisemme. Siellä menen häntä vastaan, kun hän tulee, ja kysyn: oletkos nyt minun?"
"Minä kannan niitä kahleita, joita eläessäni itselleni ta'oin", vastasi aave. "Minä valmistin niitä renkaasta renkaasen, kyynärästä kyynärään; minä vyötin ne ympärilleni omin ehdoin, ja omin ehdoin minä kannoin niitä. Onko niitten kaava outo sinulle?" Scrooge vapisi yhä enemmän. "Vai tahtoisitko tietää", jatkoi haamu, "kuinka raskas ja pitkä se luja paula on, jota itse kannat?
Mutta hän tunsi ja aavisti omassa sydämessään, että vapaus sille, joka kerran oli kahleita kantanut, oli vain rikoksilla saavutettavissa. Niin tunsi hän eräänä päivänä lähestyvänsä syntymäseutujaan. 'Tervetuloa! oli hän luullut hongikon huutavan hänelle. 'Tervetuloa! oli hän luullut tuulen kuiskaavan hänelle, samoin lintujen, kukkien ja kumpujen häntä tervehtivän. Ei kuulunut sanaakaan.
Toisia kahleita hän tahtoi kantaa, toisia siteitä tunnustaa. Liisan orja hän tahtoi olla. Polttaa tuhkaksi kaiken entisyytensä, suitsuttaa uhrina Liisan alttarilla. Hän tunsi nyt ensi kertaa elämässään olevansa mies. Ja hän ihmetteli, miten suurena ja laajana sama maailma nyt väikkyi hänen edessään, joka vielä eilen oli ollut pieni ja ahdistava kuin vankikomero.
Minä en voi puolikuun seurassa lähteä ristiä pakoon". "Houkka", sanoi El Hakim, "heidän ensimäinen tekonsa olisi tappaa sinun, joskin vain rauhanrikkomisensa salaamiseksi". "Siinä tapauksessa saan kohtalooni tyytyä", vastasi sir Kenneth; "mutta uskottoman kahleita en kanna silmänräpäystäkään kauvemmin, kun voin ne päältäni heittää". "Sitte pakotan sinua seuraamaan", sanoi El Hakim.
Hän matkustaa maalle ja toteaa tuntevansa »mielihyvää, huomatessaan voivansa ajatella muutakin kuin häntä. Hän nauttii vilpittömästi hiljaisuudesta ja rauhasta maan sydämessä, jossa hän saattaa heittää luotaan nuo levottomat ajatukset, ja ensimmäisen kerran elämässä tuntuu hänestä vapauttavalta se, ettei hänen aina tarvitse kantaa niitä kahleita, joihin runoilijan rakkaus oli hänet kytkenyt.
Muutamat taas olivat karanneet vankeudesta kuninkaan laivoissa ja kantoivat kahleita kaulassaan, jota eivät ollenkaan salanneetkaan. Ja kaikki olivat he sotajalalla parhaimpia ystäviään vastaan.
Nyt sinun täytyy leikata puuhun toisenlainen kuva, virkkoi jälleen edellinen; sinun tulee piirtää kymmenvuotisia kahleita kantava nainen... Tiedätkö, ketä hän saa kymmenvuotisista kahleistaan kiittää?... Samaa poikaa, jonka elämän hän pelasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät