Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hän tupakoi tyytyväisenä, mieteksi talon maiden arvoa ja muuta, kohottautui sitte, hapoi lakkinsa ja lähti lautamieheltä jotenkin urkkimaan, miten pian saa eron saanut leski mennä uusiin naimisiin. Tuskallista! Eikä se Kikkiläisen ukkokaan vain vieläkään tullut! Missä tuo sekin nyt kuhninee! Kaikki nyt ärsytti Anna-Liisaa. Hän oli jo siivilöinyt maidon ja kaatanut kissalle pikku kuppiin sen osan.
Sen huipun hartioille on pysähtynyt kulussaan vettä kantava ukkospilvi ja sinne kaatanut ja kumonnut sisältönsä silmänräpäyksellisessä purkauksessa.
"Barbaarit ovat hämmästyksissään. "He pelkäävät Jumalaa ja unohtavat vihollisensa." Samassa Prokopius ja Marcus Licinius saapuivat telttaan. "Belisarius", ilmoitti edellinen, "maanjäristys on kaatanut pohjoisessa olevat telttasi ja haudannut niiden alle puoli kohorttia illyrialaisia." "Apuun! Apuun! Mies parat", huusi Belisarius syösten ulos.
"Se tulee nyt sinun asiaksesi, nyt jätän sinun omaan valtaasi, veli Svaning... Suo anteeksi, mitä on tarittimella?" "Punssia". "Vai niin; tuo tänne, vahtimestari! Maljasi, veli, onnellinen alku ja hyvä loppu! Hyvästi kanssasi!" "Nyt olen minä esitellyt Pierron pikku kamreerille ja kaatanut hänelle lasillisen punssia, että rohkeus mahtaa kasvaa.
TUOMAS. Parasta että välttyy hän tieltämme tavallista vikkelämmin; sillä hänen kätensä ei ole nostanut Jukolaa, vaan kaatanut yhä enemmin; ja vuokraansa ei ole hän maksanut meille yhtään ainoaa jyvää. AAPO. Tuon kaiken tuomitsis laki hänen maksamaan, mutta millä hän sen tekis? TUOMAS. Siihen on hän ikuisesti voimaton, ellei pane hän pantiksi kurjaa sieluansa.
Noinpa nyt virkki Athene, ja mieltyi mies vähämieli; jousen joukean koppoi, tuo oli sarvea kauriin, kallionkiipeäjän; sen ol' itse hän kaatanut, rintaan törmält' ilmestyissä sit' ampunut, väijyen alla; sapsoon nuolen sai otus, louhikkoon selin sortui. Kämmenenmittaa sen kuustoist' oli korkeat sarvet; liistonut, liitellyt, silaellut ol' oiva ne seppo, koukuin kultaisin varaellut pään.
Vanha patruuna Larsson oli tavattoman hyvällä tuulella tulla tuiskahdettuaan rauhalliseen Suruttomaan vanhan, kuivettuneen haapapuun tavoin, jonka tuuli on kaatanut vihantaan hernemaahan. Hänen hyväluontoiset sukulaisensa olivat hänet vieraanvaraisesti ja ystävällisesti vastaanottaneet. Hän oli ensi kerran kahteen viikkoon syönyt tarpeeksensa, eikä se hänelle mitään maksanut.
Kummastellen ylioppilas pysähtyi ja kysyi, osoittaen tyhjää pulloa miehen jalkain juuressa: "Oletteko juovuksissa, mies?" Arvid pidätti itkunsa ja katsahti nuorukaista. Pää oikean kätensä varassa vastasi hän: "Se oli äsken täynnä; viinan olen kaatanut tähän hävityksen maahan." Suuremmalla myötätuntoisuudella kuin äsken kysyi ylioppilas taas: "Sanokaahan oletteko kipeä, niin haen teille apua."
Mutta kun istuttiin teepöydän ääreen ja rouva Blum hajamielisenä ojensi everstille kupin teetä, joka oli liian laimeaa, ja jonka hän sitäpaitsi oli kaatanut lämmittämättömään kuppiin, silloin ymmärsi eversti, että nyt eivät asiat olleet oikein.
Ehdot ovat: jos Akhilleus tyytyy rauhalliseen, maineettomaan elämään, niin hänelle on suotu pitkä ikä; jos hän taas antautuu sankarin mainetöihin, niin hän kohoaa kunnian kukkuloille, mutta kaatuu nuorena. Säkeissä 95, 96 lisätään että, jos hän niinkuin onkin tehnyt valitsee jälkimmäisen ehdon, niin hänen kohtalonsa hetki tulee pian sen jälkeen, kun hän on kaatanut Hektorin. Vrt. myös Il.
Päivän Sana
Muut Etsivät