United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jos se ei olisi onnistunut, jos käärö olisi kilahtaen pudonnut lattialle, josta opettajat olisivat kiiruhtaneet sen korjaamaan, niin, silloin olisi ollut hukassa sekä autettava että auttaja. Ja hän tiesi sen, tiesi, mikä vaara häntä uhkasi ja että hän pani alttiiksi kahdeksan vuoden ponnistukset, kenties koko tulevaisuutensa. Ja kuitenkin hän teki sen!
"Pue päällesi, sanon minä, ja älä herätä ketään." "Luuletko että ehdimme perille?" kysyi Lind, kun Jaampa tuli kahdella porolla. "En tiedä. Voimmehan koettaa. Kaikissa tapauksissa ehdimme hääjuominkeihin." Porot hypähtivät syrjään nähdessään koiran. "Tuossa on Kaaro, Kaaro on murhattu!" sanoi Lind. "Minä sen tapoin, se hyökkäsi päälleni."
Sen jälkeen hän työnsi sisään lehtiseinämän lävitse vaatekappaleen toisensa jälkeen, ja koska hän joka kerran kunnollisesti sulki silmänsä saattoi hän vain tuntea, miten kulloinkin hänen oikeasta kädestään otettiin käärö.
Pojat ja pikku tytöt näyttävät sen sijasta terveiltä ja tukevilta tuumasi Roosa täti. Kyllä, Jumalan kiitos, sitä kyllä syystäkin voi sanoa vastasi äiti hymyillen heillä onkin ihmeen hyvä ruokahalu, ja maitoa he juovat kilpaa parhaitten vasikkojeni kanssa. Katsoppas Lilli, ota kiinni, tuolla tulee sinulle jälleen käärö. Mitä siinä on päällekirjoituksena? Katsokaapas! "Pikku Lumikko prinsessalle".
"Kärsivällisyyttä", sanoi Cethegus kohottaen etusormensa ja riensi sisähuoneisiin. Pian hän tuli takaisin miekka ja useita pergamentteja vasemmassa kainalossa, sinetillä suljettu käärö oikeassa kädessä. Hänen silmänsä säihkyivät. "Onko Hadrianuksen haudan ulommainen rautaportti valmis", kysyi hän. "On", vastasi Lucius Licinius. "Onko Sisiliasta tuotu vilja kätketty Kapitoliumin varustuksiin?"
Sinä päinvastoin otit kuin kädestäni ja autoit eteenpäin, sinä, hyvä, tyyni tyttöni. Käärö valahti Toinin kädestä ja hän painui ajattelemaan. Herra Häggin omituiset kysymykset muistuivat hänen mieleensä, ja niiden avulla hän vähitellen pääsi perille. Hän muisti sen kesäisen päivän, jolloin hän nuoren, ujon ylioppilaan saattamana oli kulkenut parisen kilometriä, matkalla avomielisesti keskustellen.
PESONEN. Kumpikos käärö se nyt oli kuvernöörille ja kumpiko tuonne lääninhallitukseen? TILTA. Eikös niissä näy osoitteita? PESONEN. Vaan saakos niistä sitten selvän niistä nykyajan osoitteista. Siinä se on se jokapäiväinen kiipeli.
Tasaisella levykatolla oli jalustalla varustettu kaukoputki. Frankland katsoi sen läpi ja huudahti tyytyväisyydestä. "Joutukaa, tohtori Watson, ennenkuin hän ehtii kummun yli!" sanoi hän. Ja minä näin todellakin pienen pojan käärö olka-päällänsä hitaasti pyrkivän rinnettä ylös. Saavuttuaan laelle, kuvastui tuo repaleinen pieni olento hetkisen sinistä taivasta vasten.
Mitä muuta teillä on minulle sanottavaa? Minulla? Ei mitään. Kun vain annan teille sen käärön Käärön? Niin sen; tiedättehän Ah, aivan niin; paperit Pietari Kanslerilta Kas tässä ne ovat, aivan kaikki. Kirjeitä ja pergamentteja herra Olaf Skaktavlille. Käärö on auki, nään minä. Te tunnette kai sisällön? En, herra; minä en mielelläni lue kirjoitettua; siihen on omat syynsä.
Sitten painoi aurinko silmäluomensa äkkiä umpeen; ilma pimeni; käärö kiedottiin jälleen ja kannettiin pois. Adelsvärdissä heräsi vastenmielisyyttä, harmia. Näin oli rauha täällä taas häiriintynyt. Hänestä tuntui, kuin luostarin puutarha olisi joutunut hieman naurettavaan, rumaan, sairaloiseen valoon elämän auttamattomaan viheliäisyyteen. Hän ei enää koskaan viitsisi tulla tänne.