United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamat lukiattaristani, joilla on erittäin hyvä muisto tahi erin-omainen arvaamisen kyky, saavat varmaan päähänsä tuon sattuvan ajatuksen: "Tässä epäilemättä näemme Kaarlo kornetin ja hänen sirkkusensa eli kauniin Herminan!" Aivan oikein. "Mutta kuinkapa he ovat tulleet toistensa tuttavuuteen?" kysynee ehkä joku teistä. Minä vastaan: lukekaa vanhatta Testamentista Moseksen-kirjan 24 luk.
Minä kävin siellä joka päivä lukemassa papin kahden lapsen seurassa, joista toinen, vilkasluontoinen poika Kaarlo oli vuotta minua nuorempi eli kolmannellatoista, kun taas hänen sisarensa Susanna oli minun kanssani aivan samanikäinen.
VARRO. Luuletko että hän rakastaa lasta? KAARLO. Ikävä kyllä sanoa mutta ei se oikein siltä näytä, itse hän kyllä vakuuttaa rakastamansa enkä minäkään siitä sen parempaa selkoa saa, mutta paremmin hän viihtyy kuitenkin muualla kuin kotona, sen olen huomannut, mutta syytä en tiedä miksi.
Kaarlo kornetista tuntui, ikään kuin huntu yht'äkkiä olisi pudonnut pois hänen silmiltään, usva haihtui hänen sielustansa, hänelle tuli kaikki ihan selväksi, oikeinpa taivaan selkeäksi. Kauan nämät rakastavaiset seisoivat ääneti, nauttien valoa, rauhaa ja autuutta toistensa kirkkaasti loistavista silmistä.
Niin vähästä me syntis-raukat säikähdymme. Kuudes Kohtaus. KAARLO ja KERTTU. Mun täytyy tuota miestä puhutella Mut rohkenenko? Tuosta vaimosta En hyvää aavista! Mut varoillani Ma tahdon olla! KERTTU (
KUSTAA. Nyt ystäväiseni voit sinä syystä väittää, että täällä Taalainmaalla voi sotkeutua mitä hullunkurisempiin seikkailuihin. Aatteles, että Aksel-paronimme . KAARLO. Olen sekä nähnyt että kuullut kaikki tyyni, ja tunnustaa täytyy että tämä tarina sai oivan lopun. KUSTAA. Niinpä niinkin.
Hän pani tämän määräyksen niin ankarasti toimeen, että Englannista ei laskettu lähtemään Tanskan lähettilästä, joka jo oli ottanut eron, ja Hollannin lähettilästä, jonka oli määrä saattaa Vliessingen'in satamaan ne itäintialaiset laivat, jotka Kaarlo I oli luovuttanut takaisin.
Ja Krankka hymyhuulin Näin lausui huo'aten: "Mä neuvon viisaan kuulin Mut ymmärtänyt en. "Jos muistanut mä oisin Tuon neuvon mielevän, Niin nähnyt oisin toisin Tään leikin päättyvän. "Ei voitto loistossansa Niin uljas, verinen, Ois ollut lopussansa Niin hullunkurinen. "Siis sanaa taidokasta Kaikk' urhot muistakoot: Sä karhu nylje vasta, Kun tappanut sen oot." Kaarlo Kramsu. Jaakkima Verends.
"Granson!" Ludovik XI kertoi, "sen tienoillehan juuri veljeni Kaarlo on leirinsä asettanut. Hän piirittää tuota linnoitusta. Pitäneeköhän se puolensa, kunnes Sveitsiläiset ovat ehtineet voimansa ko'ota. Kaikki rippuu siitä." Ja, huolen pilvet otsalla, silmät puoli-ummessa, huulet pitkällä, hän istui mietteisin vaipuneena, peukaloitaan pyöritellen.
Juotiin uudestaan ja vähitellen elpyivät juroimmatkin. Löfving täytti lasit ja huusi iloisena: Nyt juomme nuoruuteni kenraalin, Kaarlo Kustaa Armfeltin kunniaksi! Hänen kunniansa piti paikkansa kun toisten meni pussiin. Armfeltin malja! Hän oli kunnon mies. Niin tosin, hän oli kunnon mies, sen myönsivät kaikki. Hullusti oli käynyt alusta loppuun saakka.