United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarkk'ampujat: N:o 101 Herman Kukkonen. " 119 Kalle Bergelin. " 165 Fredrikki Lagerbom. " 174 Kustaa Berggren. Kuoleman-haavan saaneet: Tarkk'ampuja N:o 78 Vihtori Lemke. Korprali N:o 136 Efraimi Kast. Tarkk'ampuja N:o 171 Aleksanteri Bäckström. Paranevia haavoja saaneet, joista useammat sentään jäivät raajarikkoisiksi: Aliluutnantti Akseli Neovius. Aliupseeri Kaarlo Wennerström.
Tiedetään ainoastaan että hän valtaistuimelle noustessaan puhui ja kirjoitti saksaa ja ranskaa hyvin, ja että hän myöskin taisi latinaa, espanjankieltä ja itaaliankieltä. Mutta jos Kaarlo keisari oli laiminlyönyt kasvattaa tytärtään hallitsijaksi, oli hän sitävastoin varhain ajatellut puolison hankkimista hänelle tueksi.
Pian olikin Kaarlo Niemelässä, tuoden toisen miehen mukanaan, jonka hän esitteli pehtoori K:ksi sanoen tämän olevan vanhoja tuttujansa, jonka vuoksi hän pyysi tuttavataan tulemaan mukana. Puhe alkoi ensin, kuten tavallista, ilmoista, sitten johtui se maanviljelykseen, jossa pehtoori K. selitti kemiallisia tutkinnoitaan ja omia kokemuksiaan.
Tuo kaunis näkemäni katosi Nyt silmistäni, virren ihana Ja soma sävel herkes kuulumasta, Ja edessäni seisoi mies, jon kalpa Viel' lasketusta verestäni suitsi. Nyt säikähdyksestä mä heräsin. KAARLO. Ne kovat kärsimykset, joita täällä Te aina saatte kestää, mieltänne Ne synkistyttävät ja öilläkin Jo rauha karttaa teitä.
Mutta ennenkuin rovasti kerkesi seisahtua keskelle lattiaa, ruustinna ihastuneena huudahti: Kuulepas sinä, Kaarlo, kun tuo väki kuuluu olevan kaikki talonväkeä, ei yhtään renkiä eikä palvelijaa. Vai niin. Ja yhden äidin lapsiako kaikki tämä nuori väki? Yhden äidin, ja äiti on näin reipas vielä.
Te olette sitten se pieni Julia! Eikö niin?! Niin, silloin pieni, Julia myönsi nauraen. Ja ettekö te ole Kaarlo Aarnio? Sehän tuo on nimeni, vastasi Aarnio sydämellisesti. Tämän jälkeen tanssivat he vielä yhä uudelleen ja uudelleen, eikä se tuntunut rasittavalta, kun olisi päinvastoin tehnyt entistään yhä virkeämmäksi.
Minä seuraan Kaarlo Suuren lippua, virkoin minä luutnantille, naurahdellen, ja pyydän hänen jalomielistä suojaansa Berliinin asti. Tulimmaista! Ettepä hullummin siinä teekään. Minulla on vielä puoli komppaniaa väkeä, kaikki urhoollisia Preussilaisia, jotka eivät piruakaan pelkää. Olisi minulla edes yksikin tykki, niin en väistyisi, vaikka olisi kaksi rykmenttiä Franskalaisia edessäni. Tulimmaista!
PISPA HENRIK. Niin ... niinkin ... mutta pidä kuitenkin Se muistossas... Niin myös ne käskyni, Jotk' annoin sulle hautajaisistani Muistatko niitä? KAARLO. Muistan, mutta toivon Ne vanhall' ijälläni unhottavan! PISPA HENRIK. Nuo kaksi seikkaa, uskollinen Kaarlo, Sun tulee muistaa: käsky priorille Ja määräämäni hautajaisistani! Kuudes Kohtaus. KAARLO, myöhemmin NYYRI.
Sun silmäyksiäs' en kärsiä Ma voi! Mun veren' hyytyy! Huu! ! KITKA. Tänneppäin etsimähän maljaani! NYYRI. En lähde vielä. Näyn autuaan Suon silmän' ensin nähdä! Loistehen Nuoruuden tämä näky antaa niille! KAARLO. Voi tänne, tänne hyvät ystävät! V
"Anna minulle lasillinen viiniä, Piete!" huusi eversti, "minä tahdon juoda iloisen ja iloa tuottavan maljan. Lasillinen oman maan viiniä, tietysti!" Minä kaasin everstille lasillisen. "Sinun maljasi, Kaarlo poikani!" huusi hän loistavin silmin. Samassa hetkessä kuului kaunis, sulosointuinen kanteleen-ääni läheisestä huoneesta.