United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
I. Yleis-aiheisia. Suonion muistoksi M. A. Castrén'ille Herätykseksi! Kansan lapsi Mieleiseni mies Innotta nuoruus, päiv' on auringotta Gladstonelle II. Kuvauksia. Nukkuvalle tytölle vuoristossa Laulajatar Käyntini Versailles'issa Memento mori Huutolaistyttö kehdon ääressä Myrskylintu *Sunnuntaina *Hääilta Mun isäni armahan kuolema vei III. Mietelmiä.
"Usein kyllä, varsinkin näin lauvantai-päivänä kuuluu jäävän, ettei ehdi kaikkia. Vaan kyllä te pääsette. Minä annan vuoroni teille, kun voin jättää käyntini huomiseksi. On yksi tässä välissä enää, niin sitten pääsette." "Kiitos, kiitos!" virkkoi Tapani ja sydän hytkähti ilosta. Nyt oli tullut leveän rouvan vuoro.
Tunsin itseni voimattomaksi seuraamaan tuota innokasta, meluavaa joukkoa, joka liikkui niin paljon sukkelammin kuin minä, joka kiirehtimään en ollut tottunut. Maito- ja voipyttyjen kuin myös muona-vasujen kantaminen päälaella oli ehkä saattanut käyntini hitaaksi ja jäykäksi, toisenlaiseksi kuin Lontoon kansan.
Ei siis ole pahimmoiksi, että osotamme hänelle ystävyyttä tässä hänen luullussa onnettomuudessaan: siitä saamme kelpomiehen nimen ja luultavasti matkammekin palkituksi, jos on varma ja tosi se, mitä hänen rikkauksistaan huhutaan. RUNOILIJA. Mitä teillä nyt on tarjota hänelle? MAALARI. Ei muuta mitään kuin käyntini, mutta lupaan hänelle oivan teoksen.
Ahon Antti on myöskin eräs kerjäläinen, selitti hän talonemännälle. Etkö käynyt missään talossa ennenkuin meille tulit? Kerroin käyntini sukulaistalossa. Suutarinemäntä näytti vihastuvan kun hän kuuli, ettei sieltä mitään annettu, muuta kuin toria. Että semmoisia ihmisiä maa päällään kantaakin! ihmetteli hän.
Sen sain kumminkin estetyksi ja minusta tuntui varmimmalta pysyä Upsalan Vikbergeistä niin kaukana ja niin äänettömänä kuin mahdollista, jotta he niin pian kuin suinkin unhottaisivat tuon käyntini Upsalassa, joka minulla aina on pysyvä mielessäni. Sanaa »tunnelma» en ole koskaan voinut suvaita enkä ole näihin asti itse vielä milloinkaan sitä kirjoitettuna käyttänyt.
Yli laaksojen katsehet kauaksi kantaa Ja aatoskin etsivi taivahan rantaa Ja laulumme kaikuu Ja toiveita raikuu tuoll' äärillä ilmojen. On käyntini rohkea ja suruton, ja uljas on retkeni ja peloton. Kuin usva pois tieltäni estehet haihtuu ja surut ja huolet ne ilohon vaihtuu. Ei uuvuta uni, ei, ain' edespäin, ja ain' edespäin vaellamme me näin. K
Ei sentähden, että saatan tehdä hänelle mitään hyvää taikka olla hänelle miksikään todelliseksi hyödyksi; mutta hän on niin liittynyt minuun, että minun käyntini vaikuttaisi häneen yhtä paljon, kuin jos todella pystyisin molempiin. Hän pitäisi tuloani niin suotuisana, että se lohduttaisi ja tukisi häntä. Se ei suinkaan ole suuri vaivannäkö semmoisen ystävän tähden, kuin hän on ollut minulle.
Paluumatkalla oli viivytty kolme päivää, mutta silloin oli saatukin purjehtia melkein tyynessä. Tultiin sitten käyntini tarkoitukseen, ja minä asetin hänelle yllä olevan kysymyksen. Hra Tavaststjerna, joka on kotoisin suomalaisesta seudusta hän on syntynyt ja suurimman osan lapsuuttaan viettänyt Mikkelissä käyttää suomenkieltä jotenkin virheettömästi.
Ah, minun pitää käydä tervehtämässä noita surevia vanhempia, sanoi Anna innokkaasti. Ei, Anna neiti, sitä te ette saa tehdä. Anna katsoi ihmeissään, kuullessaan tuon päättävän äänen: Miksikä en minä saisi mennä sinne? jatkoi hän; minä tiedän varmaan heidän tulevan iloisiksi minun käyntini johdosta.