United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän uskalsi kämmenellään koskettaa Marjaa kylkeen. Eikä Marja nyt äsähtänytkään vastaan, oli niinkuin ei olisi ollut tietävinään, heilahuttihe hiukan. Mutta Juhasta oli niinkuin ei olisi ollut maata jalkainsa alla. Saunaan, vieras! huusi hän pirttiin, josta Shemeikka samassa tuli. Marja oli pyörähtänyt aittain edestä rantaan, puolijuoksua.
"Ei ole minulla kiirettä", sanoi Lomaque, katsahtaen molempiin vangittuihin. "Hyvä asia!" huusi kyttyräselkä, pyyhkien suutaan kämmenellään; "minä olen janosta kuivamaisillani, ja kuolen varmaan ellen pääse kaulaani kastamaan tuonne viinikauppaan kadun toisella puolella. Tahdotteko tarkkaan pitää silmällä tuota miestä ja vaimoa sillä aikaa kun olen poissa, tahdotteko?
Muutamia ihmisiä onni kannattelee kämmenellään, toisille sitä vastoin ainoasti silloin ojentaa kätensä, kun niin paiskaa puustin korvalle. Tiedänpä minä yhden tapauksen, joka meille näyttää esimerkin näistä kumpaisistakin kohtalon oikuista. Kerronpa minkä olen kuullut, panematta sanaakaan omiani sekaan.
Ulos tulee puolikymmentä päihtynyttä herrasmiestä, Jormalainen keskellä, pullo kummassakin kädessä. Hoippuroivat lyhdyn kanssa Liinaharjan luokse. Asiana näkyi olevan katsoa, kuinka Jormalainen tyhjensi pullot kauravasuun. "Syö sinä samppanjaa, Liinaharja, hih! Mutta me juodaan", hihkui Jormalainen ja löi hevosta kämmenellään lautaselle, että se vavahti.
Sitte olin kulkevinani punaisissa pilvissä, joissa kuuntelin musiikkia oikeata torvisoittoa ja katselin enkeleitä. Eräs enkeleistä oli hyvin pitkä ja laiha ja päivettynyt. Se kietoi kätensä kaulaani ja suuteli minua. Mutta se olikin Lienan muisku, hänen tavallinen muiskunsa. Heräsin näet siihen, että Liena iski kämmenellään suutani vasten.
Pitkän tuokion perästä vapisten kysyi: "Mitäs sinä luulet?" "En minä usko. Minä sanoin eilen aamulla Hetallekin ihan kuivia sanoja." Rovastinnan kasvot rupesivat sulamaan ja rupesi jotakin sanomaan Kertulle, mutta hän ei tahtonut kuunnella, lähti vaan kyökkiinsä pieni tarjotin toisella kämmenellään ja toisella aukoi ja lukitsi matkallaan olevia ovia.
Ja nyt pani hän oppilaansa suinpäin polvillensa ja antoi hänelle leveällä kämmenellään aika lamahuksen. Pikku paroni, joka ei vielä koskaan ennen tarvinnut kokea tuollaista väkivaikutusta, huusi täyttä kurkkua. "Jos ulvot, niin saat enemmän", lohdutti opettaja; "mutta annappas minun nyt kuulla, miten sinä osaat Ruotsin historiaa. Kuka oli ensimmäinen kuningas Ruotsissa?"
Seuraavain kolmen kuukauden kuluessa muuttuivat melkein kaikki asiat, yksin vaan János-konnstapelin tila ei muuttunut. Häntä ei ollut nurjalla onnella voimaa sysäistä pois viralta, niinkuin se lukemattomille muille teki; hän yhä vielä pysyi vanginvartijan apulaisena niinkuin ennenkin. Häntä onni kannatti kämmenellään. Syyskuu oli nyt tullut. Naulasepän vankeusaika oli loppuun kulunut.
Hänen silmänsä, jotka olivat melkein puoliummessa, aukesivat yhtäkkiä ja leimahtivat niin uhallisesti, että naurava piirre nimismiehen suupielestä katosi kuin pyyhkäisten. Samassa astui hän vähänkään empimättä peremmälle, istui nimismiehen viereen sohvalle, pani jalkansa toisen polven päälle ristiin, löi suurella kämmenellään polveensa ja omituisesti naurahtaen virkahti: »Se on talo!»
Sitten hän vaikeni, asetti astian viereensä arkulle, siveli kämmenellään otsaansa, ikäänkuin sitä kivistäisi, katseli uneksien helmaansa, ja pian vaipui hänen uupunut päänsä ja hän oli nukahtanut. Pastophoriumiksi kutsuttiin sitä tiilirakennusta, jossa sisarusten huone oli, ja jossa myöskin temppelin muut palvelijat sekä pyhissävaeltajat asuivat.