United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kun olimme tutkineet seutua, ei missään näkynyt vihollista ja kaikesta päättäen saimme rauhassa hankkia ruokavaroja käännyimme vähitellen kaupunkia kohti keskellämme muutamia vuohia ja laihoja lampaita, jotka olimme saaneet käsiimme, Belisarius edellä, nuori Severinus, Johannes ja minä hänen vieressään.
Maailma hajalla tääll' on, kaos-kauhut irrallansa, vihassa julkiset jumalat... Talven kun koimme tuskin, tuskin loppui yö ikuinen, ilolla käännyimme kotihin, vaan mitä tapahtui? Katso: Myrskyt maailmattomaiset Aeolus lähetti meille, ajoi aaltojen selässä kohti Pohjolan periä, missä sääskien hyrinä peitti päivän, kuun ja tähden. Tuskaksi tuhottomaksi sattui viel' eräänä yönä, että Chryseis katosi.
Me puhuimme noista hänen uusista virsistään, jotka ovat niin äärettömän kauniita ja joiden kanssa hän paraillaan niin uutterasti askartelee, ja minä lupasin pyytää jäljennöksen eräästä. Me kävelimme kappaleen matkaa ja käännyimme taas takaisin, sillä tuntui kylmältä, enkä minä ollut laisinkaan terve. Kuka tulikaan meitä vastaan, jos ei juuri hän, jonka minä luulin olevan kaukana!
Kun kaikki intialaiset sanoivat, että Samoetin saari oli päinvastaisella taholla, käännyimme ja purjehdimme kaiken yötä väliin itään, väliin kaakkoon. Tarkoituksenani oli loitota maasta, kun oli hyvin pimeää. Satoi virtoina puoliyöstä aamunkoittoon, ja vieläkin taivas on niin pilvessä, että näyttää kuin saisimme lisää sadetta.
Sinä vuonna olin marssinut ja matkustanut yhteensä 466 peninkulmaa. Vuonna 1718 läksin loppupuolella Maaliskuuta taas Etelä-Ruotsiin ja oleskelin Trölleborgin tienoilla 7 päivään Huhtikuuta. Mainittuna päivänä ajelimme erästä tanskalaista laivaa Drakö'lle. Siellä me käännyimme ja otimme toisen kiinni Kyögen lahdella.
Haluttomaksi oli mennyt Hallikin, joka kulki melkein jaloissa edelläni, häntä puoleksi alhaalla ja nähtävästi hiukan häpeissään, kun tuuli aukeimmilla paikoilla ajoi sen turkkikarvoja vastasukaan. Ja yhteisestä päätöksestä me molemmat käännyimme leveimmälle polulle hakeaksemme suojaa ensimmäisessä talossa tai torpassa. Sieltä aukeni vähän päästä ruishalme eteemme metsän keskestä.
Kun me käännyimme kalkki-uunin nurkan ohitse, tapasimme John Jagon, joka oli matkalla Narrabeehen. Minä olin liiaksi vihoissani voidakseni antaa hänen kulkea rauhassa ohitse, se minun on myöntäminen. Minä tiuskasin hänelle. Hänen verensä oli kaiketi myös liikkeessä ja hänkin puolestaan puhui yhtä äkäisesti.