Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Pihalta kuului vaunujen jyrinää ja tulija tunnettiin heti kuninkaan ajutantiksi. Siis vihdoinkin joku edes! »Myöhäänpä sinä tulet virantekoosi, Herbert!» sanoi herttua vakavasti. Vaikka ruhtinas olikin jo aika mies, vapisi hän aina isänsä edessä, punastui ja sopersi jotakin anteeksipyynnön tapaista. Myöhästys oli tosin ikävää, mutta syytön hän oli ... virantekoa oli kestänyt melkein koko yön.
Nuori miesi istui yhä pöydässä ja puhalsi suustansa sikarinsavua pienissä pyörylöissä, kuunnellen hajamielisenä vaunujen jyrinää ja kadulla-myyjien erilaista huutoa. Ensiksi tuli hiekan myyjä, huutaen käheällä, piipittävällä äänellä: "Hiekkaa, hiekkaa, keltaista hiekkaa!"
Hän huusi ukkosen jyrinää kovemmin. Täällä hänen luonaan tapaamme monta herraa, jotka viimeksi näimme majuri sen salissa Marian syntymäpäivänä. Täällä on tuo lihava raatimieskin. «Hi, hi, hi, hoo!« kuului nauru salista, ja pian astui kamariin, missä kreivi nyt oli, tuo laihakinttuinen raatiherra. Hän taputtaa takkinsa taskua; hän on sinne vastikään laskenut 100 riksiä kortilla voitettua rahaa.
Salamoita singahteli, ja jyrinää kuului yhtä mittaa. Majuri ja hänen renkinsä vaan nukkuivat ja kuorsasivat kilpaa. Jo oli Inkeri ehtinyt sisähuoneeseen, jossa majuri makasi. Salaman valossa oli hän nähnyt avaimet, jotka riippuivat vuoteen yläpuolella. Voi kauheata, jos majuri heräisi... Inkeri nousi varpailleen ja ojentihe nukkujan yli.
Hyvä johtajatar oli tietysti myöntynyt kaikkeen, ja hyväksi aluksi oli heidän nyt aterioiminen jo illallista yhdessä. Kun he tulivat pihalle, kuului vaunujen jyryä. Mylady kuunteli. Kuuletteko? sanoi hän. Kuulen, vaunujen jyrinää. Siinä ovat veljeni lähettämät vaunut. Vaunut pysähtyivät portille. Ah, Jumalani! Kas niin, rohkeutta nyt! Soitettiin luostarin porttikelloa; mylady oli arvannut oikein.
Samassa kuului ratasten jyrinää, ja Pekko ajoi pihaan. Kyytimies kantoi hänen matkatavaransa sisälle. Pekko maksoi kyydin ja riensi tervehtimään omaisiaan. Ensimmäinen asia, joka Pekolle kerrottiin, oli se, ettei Iiri päässyt opettajattareksi. »Mitäpä sillä väliä on», vastasi Pekko, »ei Iiri sentään kodittomaksi jää.
"Koston jumalattarelta!" "Toivoisin olevani kostotar", vastasi Matasunta ne olivat ensimmäiset sanat moneen tuntiin katsellen taukoamatta akkunaan. Salama seurasi salamaa, jyrinä jyrinää. Aspa sulki akkunan. "Oi kuningatar!
Kuului kärryn jyrinää ja Viion leski meni avaamaan häkkiä kaupungista päin tulevalle hevoselle. Samassa avauksessa meni muuan herra ja nainen kävellen. Hän katseli naista aivan kuin tunteakseen ja silmäsi vielä jälkeenkin. Nainen oli sitäpaitsi omituisen näköinen, hattu päässä, vaan talonpoikainen naama, ja muuten koreasti puettu, että näytti oudolta ja silmäänpistävältä.
Tuon tuostakin kuului ukkosen jyrinää seitsemän kukkulan päältä, mutta Petronius ja Eunike lepäsivät rinnatusten pöydän ääressä, kuuntelivat herttaista runoilijaa, joka sointuvalla dorilaisella murteella ylisti paimenten rakkautta, ja alkoivat sitten hiljalleen valmistua nauttimaan yön suloista lepoa. Sitä ennen palasi sentään Vinitius kotiin. Petronius läksi paikalla häntä puhuttelemaan.
PINHOS. Iske, kurja mies! BILEAM. Sen kurja lausui. Tuossa huimaus! PINHOS. Takaisin maksan. Missä taikasi, Kun horjut? BILEAM. Tuossa! Ukon nuoli iskee. PINHOS. Näitkö ukkosen? Pistää miekallaan Bileamia, joka kaatuu. Tuoss' on sen isku! Kuule jyrinää! Jehovan tuomio on täytetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät