United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jossakussa pilkkarunossa taas valuu melkein enemmän suuttumusta kuin pilaa eikä silloin haukkumanimiäkään puutu. Lausuntomme todisteeksi mainittakoon runo »Kehoitus tupakkaa polttamaan». Siinä lukija on huomaava, kuinka Juteini on sattunut näkemään nuoria poikia tupakoitsemassa.
Näillä todistuksilla varustettuna sekä kirjotettuaan edellämainitut käännös- ja muut kirjalliset näytteet, Juteini sitten helmikuun 10 p:nä meni hallituskonseljiin jättämään hakupaperinsa, niinkuin konseljin diariosta on tilaisuus nähdä. Siinä sanotaan, näet, J:kirjaimen alla »Helmikuun 10. Judén, Jacob, ylioppilas Turun Akatemiassa, pyytää päästä Suomalaiseksi Kielenkääntäjäksi Keisarill.
Kun ei Juteini ollut valittanut kirjansa takavarikkoonotosta ja hävittämistuomiosta, niin ei hovioikeus lausunut mitään päätöstä siinä kohdin.
Tämä asianlaita täytyy minun jättää siis sikseen kunnes asiaan enempää selvitystä saatu on. Jakamattomalla kiintymyksellä on minulla kunnia jatkuvasti olla Maankuulun ja korkeasti Kunnioitettavan Herra Professorin nöyrin palvelija Jac. Judén». Tämän kirjeen mukaan on Juteini nähtävästi juuri hiljan saanut prof.
Juteini kukaties vasta ollessaan siellä syventyi Jean Paul'in ja ehkäpä varsinaistenkin Valistusajan miesten, teoksiin. Olemme ennen nähneet, että Juteini kolme eri kertaa jo oli ollut Turussa harjöttamassa akateemisia opintoja.
Saatamme löytää sen päämäärän, johon hänen mielestään kasvatuksen on vieminen, näistä sanoista, jotka hän on pannut tämän kirjasen nimilehdelle: »Siweys ja Jumalan tundo onnen tuowat». Esitämme tässä Puheen Lapsen Kaswatuksesta pääkohdissaan 1858-vuoden painoksen mukaisesti. »Alkusanoissa» Juteini sanoo »Suurembi hywän tekiä lapselle on se, joka hänen kaswattaa ihmiseksi, kuin se, joka hänen maailmaan saattaa.
»Kaikilla niillä sanoilla, joilla on Genetivus-sijassa viimeinen tavu pitkä, on -seen päätteenä Penetratiivissa». Tuossa kaikki, mitä hän määrä sijoista! Päästyään substantiiveista Juteini tulee pronomineihin. Hän taivuttaa erikseen nämä kaikki, kosk'ei, niinkuin hän sanoo, niitä käy taivuttaminen samojen sääntöjen ja kaavojen mukaan kuin substantiiveja.
Että Juteinin väitteellä todellisuudessa on johonkin määrin perää, sen huomaamme kohta, mutta saatamme toiselta puolen kysyä, tokkohan suomalainen ääntää p:tä, t:tä ja k:ta edellä mainittujen kerakkeiden jäljessä kuitenkaan siten, että olisi syytä ruveta kirjakielessä käyttämään vastaavia b:tä, d:tä ja g:tä, joita Juteini koki saada kirjakielessä käytäntöön.
Kun lukija on tutustunut edelläolevaan julistukseen, ei se häntä ensinkään ihmetytä, että Juteini taas on puhjennut ylistysvirttä laulamaan Aleksanteri I:lle.
Näin mielestämme uskallamme väittää, sillä Juteini oli aikansa etevimpiä suomen kielen käyttäjiä, ehkä etevinkin hänhän oli syntyperältään suomalaisesta kodista, ja hänestähän G. Renvallkin sanakirjansa alkulauseessa mainitsee, että »Secretarius Wiburgi urbicus Jac.