Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
"Missä Jumalan nimessä me olemme," kuiskasi vihdoin Jurri. "Suden kuopassa! ymmärrätkö?" "Voi hirvittävää!" "Sepä oli pirullisen ikävä kohtalo!" "
Meillä pitää olla lääkärin todistus, että Jurri todellisesti silloin oli sairas, jos tahtomme valitustamme korviin otettavaksi, mutta sellaista todistusta ei liene helppo saada." "Eikö muuta! Sen minä laitan huomis-päivänä." "Mutta se ei saa olla omatekonen," muistutti Kela. "Olisiko tarvis?
"Nyt elän niin onnellisena levossa ja rauhassa perheineni, enkä ensinkään halua isosten tuttavuutta. Siitä olisi minulle vaan häviöä kotona ja poissa valtiopäivämiehenä tahtoisin jotakin toimittaa, mutta sepä maksaa rahoja." "Sen palkitsee korkea päiväpalkka, sillä kunta maksaa kulungit, meihin se ei tee mitään," sanoi Jurri, päästäen lauseen, sopiva hänen tapaiselle jumaliselle.
Samallaista vaaraa pelätessään nyhjäsi hän kerran kirkkomatkalla vanhaa akkaa niin, että se lankesi ja mursi kätensä. Tästä tempusta hän kutsuttiin käräjiin, jossa sai maksaa hyvät sakot. Siitä ajasta alkaen rupesi Jurri todella jumaliseksi ja eli sitten kaiken aikansa hiljaisena miehenä. Ahkerin juoksia oli kieltämättä Pekka Kettunen.
"Siis ei ole pelastusta viheliäisyydestämme," huokasi Jurri, ruveten lukemaan yhtä Taavetin katumusvirttä.
Lapsia ei mikään niin vahingoita kuin alituinen, ajattelematon nariseminen ja kiuskaminen. Lapset ovat usein virheineenkin yhtä tunteellisia ja arkoja kuin aikuiset. Lapsessa on kaikki kehittymätöntä, kypsymätöntä ja puutteellista. Ja melkeinpä jokainen häntä vanhempi luulee olevansa oikeutettu ja velvollinenkin häntä torumaan, kunnes hänestä tulee tunteettoman kova ja tuittupäinen jurri.
Mutta Koponenkaan, joka aina oli ilkkunut monikeinollisuudestaan, ei tätä nykyä ainoatakaan sopivaa neuvoa keksinyt. Jurri taas ei ajattelemaankaan kyennyt. Vihdoin lausui toinen metsästäjä. "Nytpä tiedän... Tässä ei muuta keinoa; minä annan sudelle lyijymarjan, niin on asia päätteessä; niin on mun tapani. Elkää peljätkö miehet.
Vartalo pitkä ja laiha, pinta melkein harmaa, suuri nokka, leveä suu ja silmät ulkokultaisuutta osoittavat; ihan tällainen oli Jurri. Yleisön mielipiteessä pyysi hän olla jumalisena vaikka ne, jotka hänen lähemmin tunsivat, sanoivat hänen jumalisuutta käyttävän sisällisten pahain ajatustensa peitteeksi.
Vaimo luotti täydesti hänen sanoihinsa, kiittäen Jumalaa, joka hänelle antoi niin hellän ja ymmärtävän miehen. Jussi Koponen oli Jurrin kanssa suostunut matkasta seuraamalla tavalla: Vaalipäivän aamuna viimeistään kello neljä tulisi Jurri Koposen luo, jolloin yhdessä läksisivät matkaan.
Itse jaksoi hän matkoillansa hyvin, mutta hevonen kävi laihaksi ja karvattomaksi, mutta tuon hyvän asian tähden ei tuota voinut auttaa. Vähemmän toimellinen oli Jurri. Hän ei hennonut ajaa ja käydä, hän pelkäsi sudenkuopan tapauksesta asti. Jos jalkansa vähän liuskahti vaikka sileällä tielläkin, niin hän heti ryömäsi sivulle, peläten salasta vaaraa.
Päivän Sana
Muut Etsivät