Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Viija tuli pellon taakse asti saattamaan ja nojaten leukaansa veräjäpuun päälle katseli menijäin jälkeen. Tien mutkassa katsahti piika vielä taakseen ja lähti sitten juosta humpuuttaen tavoittamaan Petua, joka oli jo näkyvistä kadonnut.
Ja nyt, kirkkaana, hiljaisena heinäkuun yönä ajettiin kotia päin mäkiä ylös ja mäkiä alas ... hiljaan vaan, askel askeleelta paitse silloin, kun he alhaalla mäessä uskalsivat antaa hevosten juosta kovemmin.
O Jumala, o Jumala! Minä tahdon mennä hänen luoksensa, jos vielä täytyisin ikkunasta juosta ulos." Hän koetti uudestaan tulla ulos sängystä, mutta rouva sulki hänen syliinsä ja suuteli häntä hellästi. "Ole alallasi, armas poikani," sanoi hän. "Sinulla ei ole nyt muuta äitiä kuin minä; sillä oikea äitisi on kuollut ja me hautautimme hänen."
Mutta saman päivän iltalehdistä hän luki, että rouva Sorvi oli pidätetty 2,500 mkan kassavaillingista. Se oli juuri sama summa, jonka hän oli Antille antanut. Antin ensimmäinen ajatus oli juosta suoraa päätä poliisikamariin, ilmiantaa itsensä rahojen vastaanottajana ja koettaa saada rouva Sorvi vapautetuksi. Mutta heti seuraavassa hetkessä hän sen hylkäsi epäkäytännöllisenä.
Odottaako Antin tuloa ja neuvotella hänen kanssaan? Niin. se oli parasta. Hyvän ajan kuluttua Antti tuli. Hän juosta porhalsi ja näytti kalpealta ja kiihtyneeltä. Heti perille tultuaan hän sanoi hengästyneenä: "Tulkaa, Taneli, lähdetään kiireesti! Minä kohtasin karhun poikasineen, laskekaamme Rakki niitä ajamaan." "Onko pitkäkin matka sinne, missä ne näit?" "Onhan noin puolen tunnin matka."
Lasten oli tapana Julia neidin saattamina juosta alas laivarantaan häntä vastaan, ja siellä he seisoivat ja hyppelivät ja nauroivat ja viittoivat käsillään, nähdessään hänet laivan kannella. Toisinaan, kun he eivät ehtineet ajoissa rantaan, riensivät he häntä vastaan mäessä, vanhimmat ensin ja pikku Märta viimeisenä, huutaen ja kirkuen, Julia neidin taluttamana.
Päätin kiskaista itseni niistä irti ja juosta alas rouva Hartmanin puolelle, puhelemaan muista asioista. Hän istui kammarissaan ja ompeli. Liisi, sepä hauskaa, että tulit. Tässä sinua juuri ajattelin Minkä johdosta? Tiedätkö sinä jo uudesta kihlauksesta? En. Enkä minä semmoisista välitäkään. Et välitä? Kuka nyt ei välittäisi kihlauksista? Nehän ovat hauskimpia uutisia, mitä olla voi. Minusta ei.
Sepä olikin oven puolessa istuville poikaviikareille mieluinen asia, sillä ikävältä heistä alkoi jo yhdessä kohden istuminen tuntua, vanhempain ihmisten nähden, kun eivät ensinkään tohtineet "hilskata." Aika melu alkoikin pirtistä kuulua, semmoinen jyryäminen, että piika Tiinan täytyi kesken kiireensäkin juosta heitä asettamaan. "Oletteko vähemmällä täällä.
Osmo tapansa mukaan katkeamatta, kiirehtimättä juosta hölkötteli ja selkäkulkunen soi säännöllisessä tahdissa katkeamatta. Muuta ääntä siinä sateenvihmaisessa yössä ei kuulunut kuin kulkusen ääni ja ratasten katkeamatoin kahina hiekkaisesta tiestä, ja väkistenkin kiertyi Honkaniemen isännän mieleen äskeisen asian koko kuva.
Yönsä hän sitä makuuaittansa ylisillä mietti keväisen yön, kun hyttyset ulkona surisevat, rääkkä narisee, koski kaukana kohisee ja kun västäräkki päivän valjetessa tuohikatolle hypähti ja malkoa myöten juosta rapisti, niin heräsi hän herkästä unenhorroksestaan ja odotti levottomasti lypsyn loppumista, metsään päästäkseen eiliselle aholle.
Päivän Sana
Muut Etsivät