Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Huiskahtaen lensivät ohitse sanomalankapylväät, toinen toisensa perästä, ja kun pelto tai niitty tai järvi kohdalle sattui, ei ennättänyt kunnolle katastaa, niin oli jo metsässä taas. Ei sille häikeälle näy paraskaan juoksija piisaavan, ajatteli Matti. Mutta mikä kumma tätä vetää? Sitä ei Matti jaksanut ymmärtää... Matti siirtyi likemmäksi ikkunaa.
"Mutta meidän varsasta tulee kelpo juoksija, kunhan tässä tulee talvikeli, että saattaa sitä opettaa", sanoi Hoitolan Heikki, keskeyttäen Jäykkälän isännän puheen. "Mitä yrititte sanomaan?" kysyi Niemimäkelän isäntä.
»Eihän tässä mitään asiaa olekaan... Vatanen vain tuli kaupunkiin myömään porsastaan ja sitten kun tapasi tämän Mulon Jussi Partasen ja Partasella oli liinakko valjaissa, niin Jussi sanoi Ihalaiselle: 'Koetellaanpas, onko tuo niin hyvä juoksija kuin se oma tamma'... Ja sitten ne ajaa pyöräyttivät vähäsen katua pitkin ja olivat juuri takaisin tulemassa, kun semmoinen jumalaton miesjoukko tarttui hevoseen kiinni ja kuletti väkisin tänne.»
Minun yksi hevosistani on kipeä, eräs erinomainen juoksija, josta minä toivon paljon. Niin, kaikki menee päin mäntyä... Puhukaamme nyt keskinäisistä asioistamme. Niittenkään suhteen ei minulla ole ollut onnea." Hän alkoi sättiä Lepailleuria, joka maastaan oli vaatinut niin suurta hintaa, että kaikki keskustelut siitä tulivat mahdottomiksi.
Jokainen, joka on ollut ulkona ajelemassa, tietää minkä makuista on istua paahtavassa auringon helteessä kapealla vaunu-istuimella leveän naisihmisen vieressä. Toiseksi oli Rasmussenin juoksija jotenkin nuori ja jotenkin kokematon ja oli nähnyt jotenkin vähän maailmaa.
Varjo kiisi kuin nuoli vinosti ylös- ja rannallepäin ruhkaa myöten, joka jo liikkui kauttaaltaan. Juoksija oli nyt keskiväylällä, keksi heilahti ilmassa ympäri, solakka vartalo käännähti kuin väkkärä ja nuorukainen mennä viiletti jo huimaa vauhtia tukkien kera alaspäin. Mutta sitte hän äkkiä horjahti horjahti ja katosi. »Herra Jumala!» kuului molemmilta rannoilta. »Enkö minä sitä jo sanonut!»
»Vihdoin viimeinkin... Voit sitoa sen matkalla. Onko sinulla hansikkaat, entä nenäliina?»... He ajoivat kirkkoon, morsiusparit vaunuissa ja pojat nelipyöräisillä. Heti vihkimisen jälkeen, ja ennenkuin vielä oli keritty ajoneuvoihin, lähtivät veljekset nelipyöräisillään, joiden edessä oli pikkuinen pohjoisvuonolainen musta juoksija, kotia kohti pikajunan vauhdilla niinkuin Johan Henrik sanoi.
Ilta se joutui kolkon synkkänä vain. Yhä kiiruhtaa koki vanhus, kulkushelske kun äkkiä soi sekä, täyttäen ilman, korvia yllättää. Hän säikkyin hoippuvi syrjään, hankeen vaipuen, katsoo taa. Isoäänisin elkein korskana hoilasi vain ajomies. Ohi juoksija kiiti ohjin hellitetyin, kun »Iltaa, Pistoli!» kuului reestä, ja vauhdissaan ori seisahtui heti kohta.
Sentähden jätän sen sinun hoitoosi, kestikievari, ja sinun pitää toimittaa minulle nopea ja kestävä juoksija. Mutta tee se joutuun, sillä minä levähdän täällä vaan vähän aikaa!"
He jatkoivat matkaansa seuraten rantoja, ja yöksi he menivät maihin pieneen saareen, tekivät tulen keittääkseen jäniksensä, mutta sammuttivat sen sitten, ettei savu ilmaisisi heitä, jos läheisyydessä olisi ihmisiä. Yö kului rauhallisesti ja hiljaisesti, mutta aamulla oli tuuli kiihtynyt ja heidän pikku veneensä kiiti eteenpäin kuin paras juoksija.
Päivän Sana
Muut Etsivät