Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
»Rouva Krabbe on jo ystävällisesti sen minulle luvannut» puuttui Alette puheeseen. » niin olen minä Teille sydämestäni kiitollinen.» »Juokaa nyt vielä kuppi teetä, herra Mörk», pakotteli rouva Krabbe; »se tekee Teille hyvää. Täällä on jo kuppi valmiina.»
Tietysti niitä tuleekin sääli. Toiset ovat hyvin ankaria heille, mutta minä teen helpotuksia missä vaan voin. Ennen kärsin vaikka itse, kunhan eivät ne. Toiset ovat heti valmiit lakia käyttämään, kun vaan on vähänkään syytä, vieläpä ammuttavatkin, mutta minä säälin. Saako olla? Juokaa nyt pois vaan, sanoi hän, kaataen vielä teetä. Kuka hän oikeastaan on, se, jota tahdotte tavata? kysyi upseeri.
Liisa hämmästyi ensin aluksi; mutta rohkaisi kuitenkin itsensä, ja sanoi: "Jos te juotte, niin juokaa; ja jos te, hyvä emäntä sallitte miehenne turmelevan itsensä ja hävittävän tavaransa, niin en minä salli meillä kuitenkaan niin tapahtuvan. Ja sinulle, Tilta-säpäkkö, ei minulla ole mitään velkaa. Holho sinä miestäs sitten, kun sen saat!"
En minä maksun edestä, en vaikka tarjoisitte. Ettekö te ymmärrä että minä rakastan teitä? Vai eikö 'tyttö' muka voikkaan rakastaa? Voipi, jumaliste, ja paremmin voipikin kuin nuo muut! Antakaa minun rakastaa ihmistä kyllä minä olen elukoita tarpeekseni nähnyt. Jääkää te tänne koko yöksi...» Olavin läpi kulki inhon puistatus. »Juokaa!» huusi hän. »Juokaa, älkääkä puhuko tuhmia!»
"Otan ja lähden tästä kotia", virkkoi Roikka-Taavetti ja otti hattunsa. "Juokaa nyt kahvia ensin", sanoi emäntä. Miehet katsahtivat toisiinsa. Tuntui niin kummalliselta. Tuntui niin hyvältä. Pitkä matka oli jäänyt käymättä, monet vaivalla ansaitut pennit olivat jääneet kukkaroon, terve pää ja puhdas tunto oli säilytetty huomiseksi.
"Niin, sinä olet ymmärtäväinen mies, sinä", vastasi Ambroise huolettoman suorasanaisesti; "minä sitä vastoin olen nautinnonhaluinen. Juokaa nyt kahvi yhtä menoa, niin sitten lähdemme matkaan." He saapuivat kahden junalla Janvilleen.
Parooni itse on kuin puolihullu. Hän syyttää tästä onnettomuudesta itseään. Juokaa Johanneksen malja! Hän ei enää tee kiusaa kreiville. Tämä on kiireessä kirjoitettu. Muutaman päivän kuluttua olen minä Turussa. Terveisiä! Veljesi Theodor!« Kirjeen luettuaan laski luutnantti sen hiljakseen taskuunsa. «Tapahtukoon Theodorin tahto!« huusi kreivi. «Maisteri Johanneksen malja! Hän on surmannut itsensä!
Löfving ymmärsi noiden vanhusten tunteet paremmin kuin yksikään muu, mutta hänellä ei ollut aikaa odottaa: Mitä Tukholmasta kuuluu? kysyi hän. Pelkkää kurjuutta. Hatut suorastaan myyvät maan viholliselle. Papit ja talonpojat yrittivät vastustaa, mutta mitä voi rahvas tämmöisinä aikoina. Kiitoksia oluesta, se vahvisti minua. No, juokaa sitten vielä pikarillinen, kehoitti kapteeni iloisesti.
Hän istui hetken synkästi äänettömänä, sitten sylkäsi hän ja hänen hyvä tuulensa palasi yht'äkkiä. Oletteko kenties puhuneet Steinmetzin kanssa? Minä olen. Hurraa! Juokaa... Kuka maksaa? Minä. Vai sinä maksat, juoppolalli! kuului Magdan ääni. Minä maksan sinulle, siitä voit olla varma! Bartek katseli tuijottavin silmin vaimoaan. Oletko kenties puhunut Steinmetzin kanssa? Mikä sinä olet?
Juokaa siis, sanoin kaataen lasiin. Hän joi hieman, sähkökellon kilinän väristessä huoneen lävitse: Vähän vielä, sanoin. Hän joi uudestaan ja katsoi keltaiseen viiniin ja sanoi hymyillen:
Päivän Sana
Muut Etsivät