Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja niin minä kirjoitan sen sijaan hänen veljelleen ja ilmoitan, että olenkin päättänyt lähteä ulkomaille vasta syksyllä. Niinkuin olin odottanutkin, kutsuu hän minut luokseen maalle. Toisen luokan mukavalle sohvalle nojaten minä näen vaunun avatusta ikkunasta vihertävät maat, lehdittyvät koivut, vainioilla kyntömiehiä ja rautatieasemat kuin puhdistettuina kesän juhlaan.
Hän ei tällä hetkellä enää ollenkaan muistanut myöhempiä päätöksiään. »Todella? Ja minä kun jo pelkäsin teidän katuneen.» Alma naurahteli ja oli hiukan hämillään. Mutta hän pääsi mitään vastaamasta, sillä John tuli samassa kotiin. »Tuletko palokunnan juhlaan tänä iltana, John?» kysyi Alma. »En voi!» vastasi John istuen nojatuoliin häntä lähelle, »minulla on valtuuskunnan kokous».
Hänen ei käynyt teeskenteleminen pään kipua, jolla herrasnaiset usein pääsevät senkaltaisesta pulasta, sillä hänen päänsä oli ihan terve. Ja kun hänen veljensä olisi mukana, niin oli vielä vähemmän syytä estelemiseen. Mari-raukan ei siis muu auttanut, kuin lähteä juhlaan. He menivät kolmisin, niinkuin he aamulla olivat tulleet Puolamäeltä.
Samalla hän myöskin selitti vierailleen, ettei Poppaea sairauden takia ollut voinut saapua juhlaan, vaan koska hänen laulunsa vaikuttaa häneen paremmin kuin kaikki lääkkeet, niin olisi sääli jättää tilaisuutta käyttämättä. Pian Poppaea tulikin.
Ja nyt, jos hän taas ehtoopuolella samana päivänä nähtäisiin Severin kanssa kävelyllä, niin ehkä kuiskuteltaisiin niin, että hän kuulisi. Hän koetti siis välttää lähtöä kansan juhlaan. Hän arveli, ettei siitä muuta seuraisi kuin kyyneleitä perästä päin. Mutta ei hänellä ollut juuri erinomaista syytä, millä hän itseänsä estelisi.
Taivaan enkelitkin ottavat tuohon juhlaan osaa ja siksipä pyhä, hiljainen hartaus tuntuu täyttävänkin sekä sydämet että koko huoneen. Viimein, aamun etäällä sarastaessa, saapuvat nuoretkin sisään, sillä nyt on lastikin turvassa ranta-aitoissa ja itse alus lepää taisteluistaan vahvasti ankkuroituna satamassa.
Pääsi voitele, se kohta kantaa Ihanaisen kunjan seppelin; Riennä kotokartanosi juhlaan, Sali lehditetty vartoo sua'. Niinkuin aamu tämä katsahti hän, Kaunis sulhaiseni, puoleeni. Hän mun sulhaiseni, ylkämiehein? Mikä onnen autuus ääretön! Aatokseni ihanasti pyörtyy Harhaellen hänen povessans, Manttelinsa pyhäs hämärässä Sieluin eksyileevi hymysuin. Että synnyin tänne!
Marilla ei ollut erinomaista halua kansan juhlaan. Hänessä oli kyllä uteliaisuutta saada nähdä ja kuulla, mitä sellaisessa juhlassa tapahtui. Mutta häntä oli tämän päivän tapaukset ruvenneet ujostuttamaan. Sillä vaikkei hän ollut kuullunna mitä hänestä kirkossa kuiskuteltiin, kun hän Siuron emännän kanssa oli niin ylhäälle mennyt, oli hän kuitenkin tuntenut ne kuiskutukset.
Mut sen lapset varkain käyvät yön kisaan kiehtovaan, kun ulapat hämärtäyvät, unen yöllisen hekkumaan. Yön laineet, ulapan lapset, kisan kilvalla karkeloi, kuun helmissä hohtaa hapset ja salainen soitto soi. Ne unten leikkihin, juhlaan veren voiman vuodattaa, yön unihin elonsa tuhlaa ja mereen raukeaa.
»Ja miten voin sinua auttaa?» »Aijon kutsua hänet juhlaan luokseni. Tahdon häikäistä, hämmentää, sytyttää hänen aistinsa. Kaikki taitomme ne taidot, joihin Egypti on nuoret oppilaansa harjottanut, kaikki täytyy käyttää ja uskonnon salaisuuksien varjossa tahdon hänelle ilmaista rakkauden arvotukset.»
Päivän Sana
Muut Etsivät