Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Mäellä kasvoi paksu monihaarainen honka, joka levitti koukkuisia oksiaan tuulessa ja sen juuren ympärillä oli vanha, pyöreä penkki... Siellä istui Jan Juhl tuntikausia polttaen tupakkaa ja katsellen veneitä, joilla purjehdittiin maakauppiaan luo vastapäätä olevalle taipaleelle ja sieltä taas takaisin.
Näinä viimeisinä vuosina oli Jan Juhl'illa kuitenkin ollut paljon harmia sentähden, että hänen kauppa-asioitsijansa Bergen'issä ei tahtonut antaa hänelle uutta lainaa, ennenkuin hän saisi entisen maksetuksi. Tähän aikaan kuoli Jan Juhl ja juuri tämä suru toimeeutulosta huolestutti hänen jälkeistänsä niinkuin synkkä, kiusallinen tuska!
"Se on ihan tavaton lasku, mr Pump! ... vaan olkoon menneeksi! vähentäkää viisitoista dollaria, niin tulee paraiksi kahdeksankuudetta, kaikki mitä minulla on!" "Mahdotonta, mr Juhl! siinä ei ole centtiäkään liikaa!" "Mr Juhl on ollut niin kohtelias ja ruvennut maksamaan minun ja sisareni edestä ... tahtoisin kernaasti maksaa osani!" sekaantui Lizzy puheesen lauhkeasti.
Tämä oli muutoin viimeinen mitä Jan Juhl teki elämässään, saadessaan tuon kiihoittavan huhun vaikenemaan ja kotiseutunsa pelastetuksi onnettomuudesta, sillä tuskin kahdeksan päivää senjälkeen kuoli hän sydämen halvaukseen, istuessaan par'aikaa ja polttaen piippuaan penkillä Hammernäs'in hongan alla.
Mutta sellainen seutu, niinkuin jo mainittiin, tarvitsee välttämättömästi lukkoa. Ja juuri sellaisena hyödyllisenä salpana ja lukkona istui vanha Jan Rejersen Juhl Hammernäs'issä niinkuin hänen isänsä ja iso-isänsä hänen edellään siksi kuin hän nyt syksyllä oli muuttanut manalan majoille.
Viidestä päivästä?" "Olette varustautuneet uusilla vaatteilla, mr Juhl, hattu neljä dollaria, liivit viisi, kaulaliina ja liinansolmu neljä ... Saappaat kuusi ja tässä hiukkanen kunniavelkoja huvituksista Montrealissa... Maksuja naisten puolesta... Tehkää hyvin ja lukekaa!... Meno menolta... Rohkenen vakuuttaa niiden olevan oikein. Itsekin myönnätte sen."
Rejer oli kuitenkin käynyt harvasanaiseksi ja miettiväiseksi, jolla aikaa neiti kannatti puhetta. "Olen kuullut, että te olette suorittanut perämiehen tutkinnon, Juhl!" "Keltä? kuka on?"... Neiti joutui hieman hämilleen. "En muista sitä todellakaan." Lind'in kasvot kohosivat kuin valo Rejer'in eteen. ... "Kun ei se vaan olisi ollut ... pursimies Torgersen'iltä" lisäsi hän nyt.
Siinä oli suuria asioita teistä ... vaan minä en epäillytkään koskaan, että Rejer Jansen Juhl jätettäisiin mainitsematta, jos joku hätä olisi käsissä!" Hän koetti tehdä pilaa, vaan puhe oli lämmintä, ja tuntui melkein siltä kuin ääni olisi vavissut. "Ettekö sitten koskaan ajatelleet, että voisitte itsekin sairastua?"
Hän kulki hitaasti tietä hyhmässä eikä huomannut astuvansa sotkussa saappaanvarren suita myöten. Hänen päänsä selkeni vähitellen ja mitä kauemmas hän kulki, sitä terävämmäksi kävi Juhl kasvot, joita suku oli vielä kehittänyt. Jos tahdot olla mukana tanssissa sanoi hän itsekseen taikka et tahdo!
"En tahtonut lähteä matkalle, sanomatta jäähyväisiä teille," sanoi hän "vanhus oli ystävällinen minulle talvella ja tekin, neiti Rördam! Alert lähtee matkaan taas. Täällä jäin minä riippumaan kehumisestani ... vaan lainahan se on sille, jolla on 'vaan oma itsensä murehdittavana, niinkuin te sanotte!" "Oo, Rejer ... Jansen ... Juhl korvaa kyllä vielä vahinkonsa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät