Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Anders-vouti, jonka rouva Juhl oli lähettänyt mukaan ja joka varsinaisesti ylläpiti järjestystä, vaikkapa hänen täytyikin totella Rejer'iä, oli sitä vastoin tullut sitä ajattelevammaksi ja vaati viimeisinä päivinä yhä jyrkemmin: joko silliä tahi kotimatkaa, niin että Rejer'in täytyi käyttää koko vaikutusvaltansa, johon kotona oli tottunut, saadakseen hänet taipumaan.
Hän sai nyt kuulla sanoja, joita ei ollut helppo kumota: että hän oli tehnyt väärin viedessään heidät tänne ja asettuessaan kaikkea sitä vastaan, jota vanha Juhl, hänen isänsä oli pitänyt oikeana kotonaan kylässä... Nyt nähtiin selvään, ett'ei aa-vuonolaisten pitänyt kalastaa! ... mutta kun nuoriso pääsee valtaan, niin... Ja sitten voivottelivat he ja huokailivat, ikävöiden vaimojaan ja lapsiaan.
"Minä toivon teille liiaksi hyvää, Juhl!" pitkitti hän itkusilmin "tämän tarjouksen tekemisestä ... ja myös kauniista hopeavitjoista ... jättääkseni sanomatta ja varottamatta teitä, sillä hän tarttuu heti suututtuaan puukkoon... Niin että te itse voitte ymmärtää, ett'ei meidän kahden välillä voi mitään avioliittoa syntyä ... ei!" ja hän pisti tätä sanoessaan varovasti hopeavitjat taskuunsa.
Vasta Hammernäs'issä kuoli tämä sillikuningas tavallisesti ja muuttui joksikin ilmassa, niinkuin siellä ylipäänsä kaikki huhut vaikenivat ja kuolivat, sillä vanha Jan Juhl ei tahtonut kuulla puhuttavankaan kansan lähdöstä merelle, ja purjehtimisesta useampia peninkulmia, tullakseen "narreiksi" ja "hukkuakseen aavalla merellä."
Tähän vuoden aikaan ei posti tullut vuonoon kuin kerran viikossa ja tämä oli viimeinen postipäivä ennen joulua... Vanha Jan Juhl ei tosin koskaan mennyt postia hakemaan, ennenkuin pari päivää myöhemmin, jolloin myös oli asiaa maa-kauppiaalle; mutta nämä naiset eivät olleet niin kärsivällisiä, ollessaan yksin kotona. He laskivat tuntiakin... Kello alkoi jo surista ja löi puoli kolme. Mitä se oli?
Miltä hänestä lienee maailma näyttänyt? Hän oli vasta sitkeä ja pyrki eteenpäin, se mies! ... Ja ehkäpä oli yksi tai toinen Juhl mukana hänen jälkeensäkin! ... mutta köyhempi kuin hän ei kukaan kernaasti voinut olla, ei kahtakaan taaleria taskussa!...
Ja jos tahdot, niin olen se minä, joka tanssitan muita, eivätkä toiset saa raastaa ja pyörittää minua!... He saavat kokea vitsaa, joka on sitkeä! Uudestaan eteenpäin! Ensi syksynä tutkinto... Pidetään kiinni pennistä! ja silloin saa ne, jotka sitä tahtovat, kernaasti minusta nähden olla mattia, Rejer Jansen Juhl ei ole oleva matti eikä joudu muiden syötäväksi!...
Pitkin laaksoa kuului nyt huokaus, kumiseva kuin tyhjän tynnyrin suusta: "Toden totta me kadotimme paljon, isä Juhl, niin!" Jan oli Juhl'ien suurta sukua. Yksi perheen jäsenistä, merimies, oli saavuttanut rikkautensa Hollannissa ja Bataviassa, oli puolitoista vuosisataa sitten tahi vielä kauemminkin, ostanut itselleen Aa-vuonossa useampia taloja melkeinpä kokonaisen tiluksen.
"Vai on se käynyt sillä tavalla... Niin" lisäsi hän ja karkasi seisalleen "minä olisin uskaltanut panna pääni pantiksi, että jotakin semmoista piili sinun tuuheatukkaisessa kallossasi Juhl! ... ja tuo pilviin pyrkivä nenä! sinä karkaat tietysti kotoa... Hm!" hän koetti viheltää ja polkea tahtia keittiön lattiaan, vaan heitti sen sikseen tilanahtauden tähden, jossa hänen täytyi olla kumarruksissaan "karkaat luonnollisesti!
"Sen vakuutan teille, neiti!" lausui hän hilliten ääntään, jossa piili ankara vihanpuuska "että jos vaan voitte hankkia minulle nuohojan paikan, niin menee Rejer Jansen Juhl kyllä uuninpiippuun... Se on yhtä varma kuin että hän suorittaa perämiehen tutkinnon, vaikk'ei ole killinkiäkään taskussa!... Niin, minä olen länsimaasta, neitiseni! eräästä paikasta sieltä, jota kutsutaan 'Eteenpäin! ja siitä huolitaan viisi, käykö tie puuvajan tai kaupungin uuninpiippujen kautta!"
Päivän Sana
Muut Etsivät