Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Jospa olisi niin, että hakkaisin puita siellä huomenaamuna, niin katsoisin heti sen seikan!... ... "Nyt olemme pitäneet laivaneuvottelun, Juhl!" lausuttiin hänelle tulijaisiksi useammilla huulilla perätysten, "äänestäneet sinunkin puolestasi... Laurvigiin menemme huomenna joka mies!... Rahaa meillä on... Ei kukaan tarvitse maksaa takaisin, ennenkuin ensi hyyrystä, Juhl!" "Olkoon menneeksi!"
Vanha Wallan pisti päänsä ovesta sisään, säikähtyneenä tästä inhoittavasta nauramisesta. "Ei mitään, matami Wahl! ajattelin vaan jotakin hauskaa, ja nyt aion lähteä oikein pitkälle kävelymatkalle..." "Ja kuinka on käynyt kanssanne, Juhl! tutkinnossa tänään? Pitäisihän minun ehkä sanoa perämieheksi..." Hän oli jo ovesta ulkona...
Neiti puisteli juuri suoraksi lapsenpaidan, jonka vuoro oli tullut silityslaudalle: "Huvitellako itseään? niin, teillä on ihan oikein, Juhl!" nauroi hän "sitähän me kaikki tahdomme niin kernaasti tehdä... Saamme vaan niin harvoin tilaisuutta siihen!" "Rouvasihmiset ovat nyt ihan toisenlaisia, sitä ei voida auttaa, neiti!"
Komea ja reipas hän oli, "niin että oli synti, kun ei vanha matami Juhl saanut nähdä häntä!"
Lopulta tuntui hänestä kuitenkin kuin olisi istuja viipynyt jo kylliksi kauan. "Eihän teillä nyt varmaankaan ole monta tuntia päivässä menettää, Juhl! tutkintoonhan on tuskin viittä viikkoa enää!" lausui hän vähän lempeämmästi kuin tavallisesti, antaakseen hänelle muistutuksen lähdöstä.
Ja nyt ei tästä kaikesta löytynyt enään naulaakaan jäljellä ... ei löytynyt ainoatakaan lastua, joka olisi ollut hänen omansa!... Honka ja rakennukset, palvelijat ja lehmät, nuottahuoneet ja lampaat jokainen yksityinen esine, joita hän oli aina tottunut pitämään niin omanaan, että luuli näkevänsä niihin poltettuna nimensä Reijer Jansen Juhl, kaikki tämä täytyi hänen nyt jättää, eihän ne olleet hänen omiansa!...
Hän oli ollut vähällä unhottaa, kuka hän itse oli ja kuka tuo toinen oli, että hän oli Rejer Jansen Juhl ... ja tyttö! hän tarttui äkisti kellonvitjoihinsa... Ei, täytyypä olla varoillansa, muuten voi helposti saada tekemistä sekä varkaiden että lurjuksien kanssa!" "Tanssiin en mene!" kertoi hän koko ajan itsekseen, kuljeskellessaan saarella kauniina iltapäivänä.
Isä Juhl, niin, siellä seisoi vielä tuo pitkä, harmaa, yksikerroksinen rakennus, jonka katonharja oli vanhuudesta jo aivan vajonnut, jonka pienistä lyijyruutuisista reunimmaisista ikkunoista oli näkö-ala kaalimaahan päin; ja molemmin puolin porstuan ovea oli uudet, vasta pannut, vähän suuremmat, valkoisiksi kitatut ikkunat.
Tädiltäni perimät sata taaleria käytän nyt hyödykseni." Rouva Juhl katseli hämmästyneenä poikaansa. Hänen kasvonsa olivat jäykät, suuret ja laihat, myssyn yli oli sidottu kaulaliina. Hän tarvitsi kauan aikaa ymmärtääkseen poikaansa ja tarttui hetkeksi kädellään kirstuun, jolla hän istui nojatakseen sitä vastaan.
"Sinun ei pitäisi antautua sille tielle, Juhl! se on vaan hyväntahtoinen neuvoni, ymmärräthän, merimiehelle, jolla ei vielä ole sen enempää tarjottavana!... Merimiesten ei ylimalkaan pitäisi naida, ennenkuin he viisikymmenvuotiaana ja varakkaana voisivat vetäytyä mereltä... Muuten on se sinun oma asiasi; jokainen purjehtikoon tuulensa mukaan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät