United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on taidehistorialliselta kannalta paljoa tärkeämpi kuin kuvatun esineen nimi, sillä jos kuva on jotakuinkin onnistunut, on sitä selittävä kirjoitus aivan tarpeeton. Tämä jo on suurten pahantekijäin työtä.
Nyt on vain nimi »tulli» jälellä noista senaikaisista salpapuuporteista. Sen ajan hävinneiden merkillisyyksien joukossa on vielä mainittava kaupungin kaakinpuu, joka seisoi paikallaan jotakuinkin nykyisen kaartinratsuhuoneen kohdalla vielä kauan 1840-luvullakin.
Ainoa mieltä hyvittävä seikka oli se, että Auno näytti melkein unohtaneen surulliset tapahtumat ja liikkui jotakuinkin yhtä iloisena kuin ennenkin talon askareissa emännän apuna. Mutta vähitellen alkoi Mikon tila huolettaa Aunoa.
Mutta sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Susanna muori antoi minun jotakuinkin selvin sanoin ymmärtää, että minä olin nuori nokkaviisas, joka olin tietävinäni kaikki, vaikka en vielä tiennyt mitään, ja että munan yleensä oli turha tulla kanaa opettamaan. Hän ajoi ulos teidät? hymyili Paavo Kontio. Hän suorastaan riepoitti minut pihalle.
Minä olisin monta kertaa ottanut heiltä pois ne aseet, jotka heille annoin, mutta eipäs! En saanut käsiini enää omia papereitani, jotka heille kirjoitin. Minähän hankin heille virallisen insinööritarkastuksenkin. Syy on kokonaan minun. Iloitsisin sentähden suuresti, jos asia menisi edes jotakuinkin huomaamatta puolueeltani.
Ja hän astui pirttiin sisälle ja sanoi hyvää päivää. Hetken oltuaan ääneti, rupesi hän puhumaan Kreetalle näin: "Minulta pääsi viime yönä karitsa karkuun, eikö sitä ole täällä nähty?" "Vai niin! Oliko isokin?" "Tavallisen kokoinen". "Minkä näköinen?" "Tavallisen näköinen". "Oliko hyvä villa päällä?" "Jotakuinkin". "Vai niin! Ei sitä meillä ole nähty. On tainnut mennä toiseen taloon".
Ja hänelle osasi joku toinen työmiehistä jotakuinkin selittää asian. Vai niin, sanoi hän siihen päätänsä merkitsevästi nyykäytellen, vai semmoisia täällä hommataan! Jaha, jaha! Hänen silmänsä loistivat ja hän hieroi tarmokkaasti kämmeniänsä vastakkain, huulet yhteenpuristettuina. Tapahtunut oli nähtävästi juuri se, minkä oli tapahtuminenkin. Nyt alkoikin hän pitää puhetta vähän muista asioista.
Siell' on impyemme, joitten Sulous on verraton? Laisia ei löydä noitten Täältä; se se varma on. No, tytöt, kuka teistä morsian on? Sinäkö, kyyhkyseni? Andrei. Tuo tuossa morsian on? Wasjka. Vai sinä olet morsian. No, onko sulhasesi kaunis, hä? Onko niin pulska kuin minä edes? Juhana. Onhan se jotakuinkin kaunis: nenä on silmien välissä kuin koiralla, suu nenän alla kuin apinalla. Morsian.
Jo kouluun tullessaan hän osasi jotakuinkin lukea, ja hän tuli pian niin taitavaksi, että taisi ei ainoastaan enemmän kuin muut lappalaistytöt vaan oli milt'ei yhtä taitava kuin papin oma tyttö, joka oli melkein saman ikäinen ja seurasi myös opetusta. Mellet'iltä sitä vastoin kävi oppiminen kehnosti.
Ja ett'ei siinä sanoja säästetty, sen kai arvaa, kun kuulee, että kielet kävivät melkein lakkaamatta kaksitoista tuntia! Vaan mitä sitten sanottiin ja mitä siihen vastattiin? Sen sanon jo edeltäpäin, että sitä kannikkaa on vaikea järsiä. Jos sen tekisin jotakuinkin huolellisesti, niinkuin iso asia vaatisi, saisi »Kaiku» ravintoa koko tämän ja tulevankin vuoden varalle.