Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Sakki oli joka vuosi tuonut minulle ensimmäiset mansikat, mutta sinä kesänä oli teitä kaksi, ja kun ensi kerran marjoja toitte, kehoitin teitä tulemaan toverieni ja minun kanssani leikkimään. Sama rehellinen Joju olit jo silloinkin, vaikka sivistys sittemmin on painanut leimansa sinuun.
Kaikesta, mitä Joju metsässä näki, sai hän ilon aihetta, mutta marjat jäivät poimimatta. Kun sattuivat kävelemään sileän nurmikon poikki, heitti hän kuperikeikkaa, ja toisinaan hän viskasi polulla olevan kuusenkävyn varpaillaan ilmaan. Väliin hän otti pienen kiven, sylkäisi siihen ja heitti sen menemään semmoisella vauhdilla, että vinkuna ilmassa kuului.
Mistä tiedät, että saat hyvän onnen? No onhan siinä jo aluksi onnea, kun yhdenkin lehden olen saanut myytyä, vastasi Joju ja riensi toverinsa jälkeen. Paras, että menemme eri haaralle, sanoi Korpi. Mennään vain, ja huomenna tapaamme toisemme taas. Joju lähti nyt kulkemaan ja kiertelemään kaupunkia pitkin. Hän kävi vain välillä kotona syömässä, ja meni jälleen ulos.
Joju kävi vakaaksi ja sanoi: Ettekö vain salaa minulta jotakin?... Elävätkö he? Kyllä he elävät ja ovat terveinä, mutta asian laita on se, että he ovat muuttaneet Marjaniemeen, joka nyt on minun taloni, sanoi rehtori. Tämän uutisen tahdoin sinulle säästää siksi, kuin kotiin palaisit. No sepä ihmeen hauskaa! Emmekö lähde sinne kaikin kesää viettämään? Kyllä.
Eräänä päivänä, kun hän rantaan tuli, kuuli hän huudettavan: "Suuri kolmimastoinen laiva laskee ankkuria satamassa". Se oli kapteeni Malmin laiva. Sakki ja Joju näkivät jo toisensa, ja hetkinen vielä, niin he jo olivat tervehtineet toisiansa.
Täytyy mennä saattamaan Ruskas kotia. Matin-Miina meni, mutta seuraavana päivänä tuli Joju iltapuolella hakemaan Sakkia marjaan. Pojat läksivät. Sakki kulki vakavasti etsien marjapaikkoja, mutta Joju rallatteli: Tilulallallaa, tilulallallaa, Kumpi meistä nyt ensiksi marjan saa? Tilu tai, tilu tai, Sakki marjan sai.
Ei heistä kukaan enää muistanut, että hän oli köyhän mökkiläisen poika. Mutta Joju muisti nyt, että hänen piti mennä ajamaan lehmää haasta, ja sanoi, että hänen täytyi jo lähteä pois. Oliko hauskaa juosta? kysyi Solmia ystävällisesti. Oli niin pannahitten hauskaa. Nyt katsoivat kaikki lapset hämmästyneinä toisiinsa. Hyi, kuinka rumasti sanoit! Ethän sinä enään koskaan puhu sillä tapaa?
Tule nyt silittämään Mikkoa, niin tulette hyviksi ystäviksi. Joju läheni, mutta kissa nosti selkäkarvansa pystyyn; vaan kun Eriika otti lemmikkinsä syliinsä, sai Joju vihdoin sitä silittää, ja pian joutui koko kahakka unohduksiin.
Jumala suuttuu, sanoi Solmia. Joju huomasi, että hän oli sanonut sopimattomasti, ja ensi kerran häntä hävetti. Hän rupesi itkemään ja juoksi Sakin luo, pyytäen häntä tulemaan pois. Mikä sinua vaivaa? kysyi Sakki, mutta Joju vain nyyhkytti.
Solmiaa ja Jojua ei kukaan voinut erottaa, sillä Joju oli vikkelä kuin lintu, hänpä olisi voittanut vaikka minkä juoksijan. Ei nyt koetettukaan enää saada Jojua kiini, mutta vaikka Solmiaa koetettiin saavuttaa, oli Joju aina ennättänyt tarttua häneen ennen muita. Nyt tahtoivat kaikki vuorostaan juosta Jojun kanssa, sillä he huomasivat, että hänen ansiotaan se oli, että Solmiaa ei kiinni saatu.
Päivän Sana
Muut Etsivät