Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
JOHANNA. Katri hyvä, mene kiirehtimään. RISTO. Ja pankoot joutuun nyt. Mitä ihmettä ne siellä viivyttelevätkin näin kauan. Aikoja sitten olisi miehille pitänyt väkeviä tarjota. JOHANNA. Mitä arvelet Risto? Eikö tämä elämämme alku ole juuri kuin keväisen päivän nousu? RISTO. Siltäkö se sinusta tuntuu? Herran poika, kuinka kaunis sinä oletkin tänä iltana. Oikein sinua ilokseen katselee.
Saa siinä kutoessa edes päivän kulumaan ... se hyvä sillä! Joko sinä taas itket?... Johanna ... mitä tuo tuollainen on! Et saa jättää itseäsi noin suremaan ... et saa! Oi, Kreeta!... minun on niin vaikeata olla ... niin vaikeata. Johanna ... älä nyt ole lapsellinen! Ajattele, ehkä hän tuleekin nyt tänä yönä taas...?
Lupa kysyä, antakoon sitten, jos tahtoo, JOHANNA. Ei, ei en minä voi hänen puoleensa kääntyä. LEENA-KAISA. Pelkäätkö kieltävän? JOHANNA. Ei sen vuoksi. Muuten se tuntuu niin mahdottamalta. LEENA-KAISA. Niin, tee kuten tahdot. En käske, en kiellä. Mutta hyvä se vain olisi, jos saisit Vörskyn rouvalle rahat käteen kohta kun tulee. JOHANNA. Tietysti se hyvä olisi.
Niin on emäntä tätä vaalinut kuin silmäteräänsä. Mutta täällä on ahdistavaa elää ... muitten, tarkoitan. Mahtoi isänkin elämä täällä olla tuskallista kitumista emännän rinnalla! Siunatkoon sinua, Johanna! Mistä sinä tuollaisia tiedät puhella...? kuka sinulle on kertonut? Olen sitä itse vaan välistä ajatellut.
"Minä menen Johannan luo, ehkä ikäväni sitten..." Johanna tuli häntä ovessa vastaan, ilon, onnen taivas silmissä. "Hyvä että tulit, aioinkin juuri tulla..." "Minua vaivaa koti-ikävä. Ikävöin järveä, poikaa..." "Laps'kulta!" "Jos menisin viikoksi, kahdeksi kotiin." "Laps'kulta!" "Ei minun pääni yhtään kiellä, vaikka lähden huomenna." "Laps'kulta!" "Nähtyäni järven, pojan ja ... pitkän matkan."
Voi, minä tyytyisin paljon himmeämpään kruunuun, kun vain Risto herkeäisi juomasta ja eläisi ihmisiksi, ja kun Vörskyn rouva saisi kankaansa takaisin. LEENA-KAISA. Kyllä kuulee, kyllä kuulee, että olet suruton maailman lapsi. Vielä sinua, vaimo parka, Jumala saa paljon kurittaa, ennenkuin sinä oikealle tielle käännyt. JOHANNA. Leena-Kaisa nyt on joku porstuassa.
Peräkannella seisoi Johanna, lapsi sylissään ja Maiju vieressään. Topias ja Josu seisoivat rannalla; peräkannen ja rannan väli rupesi levenemään levenemistään; suuri laiva pieneni pieneksi pilkuksi ja katosi sitte näkyvistä. "Nyt he menivät, nyt ei heitä enää näykään. Maiju, Maiju!" Topias tarttui Josua käteen ja lähti.
Ei kukaan kylässä tietänyt milloin täti Johanna tai Hanna, niinkuin häntä tavallisesti kutsuttiin, oli muuttanut heidän kyläänsä asumaan.
"Lapseni, lapseni", rukoili Johanna. "
Emäntä tulee! Johanna!... älä mene!... muista lupaustasi! Kilistetäänpä tässä nyt tervetuliaisiksi. Johannan kanssahan tänään oikeastaan pitäisi kilistää ... ja toivottaa onnea. Mitä turhia!... Ties', missä koko tyttö onkaan! Luuletko sinä, että saisit hänet tänne tulemaan näkyville?... Ei kannata koettaa!... Niin on ujo ja ihmisiä karttava tuo tyttö.
Päivän Sana
Muut Etsivät