Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän istui selin minuun, neuloa ahersi uutterasti ja sanoi hiljaa, mutta silti selvästi: Jos minä tuolla lailla puhuisin, niin ihmiset sanoisivat minua häjyksi ja eiköhän syystä. Katsoin tuleen, ollen olevinani välinpitämätön; mutta Jennyn sanat panivat minut ajattelemaan. Niinkö todellakin oli? Siinäkö koko syy?
Huomasin muutamain lasien ja lautasten laidasta halkeilleen ja harmittelin ihmeesti palvelijain huolimattomuutta siinä oli nyt sukainen astiasto miltei yhettömiin turmeltu. Kun kerran aukaisin kirjoituspöytäni laatikon, älysin, ettei Jennyn langoille enää yksi laatikko riittänytkään, vaan tarvitsi hän niitä nyt yksin lukien pari kolmekin. Jenny näkyi heittäytyvän huolimattomaksi.
Koitan parastani, vastatessani näihin järkeviin ja tärkeihin kysymyksiin." Huomasin Marian värisevän ja kääriytyvän saaliinsa Jennyn haukotellessa. Vaimoni kääri kokoon valmiin työnsä ja kello löi kaksitoista. Rob vihelsi hiljaa. "Joko niin myöhäinen?" huomautti hän. "Nyt olemme puhuneet tulen sammuksiin", sanoi Jenny. Nainen, joka suorittaa itse askareensa.
Hän saa ollakin kiitollisuudestani vakuutettu, ja minä olen valmis hänen tähtensä hakkauttamaan itseni palasiksi, jos sillä voin hyvittää hänen mielensä. Jennyn ilo oli rajaton, kuultuansa nämä Crockstonin sanat. Vapauttaa hänen isänsä! Tämä oli asia, jota hän ei koskaan ollut uskaltanut ajatella. Delphinin kapteini tahtoi siis hänen tähtensä panna laivansa ja laivaväkensä alttiiksi!
Hänen käskystään tehtiin toinen potkuri vaikuttamattomaksi, ja Delphin teki yhdellä ainoalla ruuvilla ihmeellisen kiukun pyöräyksen. Se oli sillä tavoin välttynyt hyökäämästä yhdysvaltalaisrekattia kohti ja meni niinkuin sekin kulkuveden suulle päin. Nyt oli nopeus se, jonka piti ratkaista asian. James Playfair ymmärsi, että siitä rippui hänen, miss Jennyn, tämän isän ja koko laivaväen pelastus.
He olivat käherretyt ja puuteroitukin luulen, ja hiuksissaan kantoivat kukkia, hohtokiviä, liehuvia nauhoja, perhosia, kuoriaiseläviä, helmiä ja en tiedä mitä kaikkea, joka kimalteli ja välkkyi jokaisesta liikunnosta; mutta siitä huolimatta olivat he kauniita, raittiita ja kirkassilmäisiä, ja ei voinut kukaan sitä tosiasiaa kieltää, että he olivat ihastuttavia; ja kun ympärilläni lehahtelivat ja katsoivat alas minuun sulouksiensa tenhovoimasta tietävinä oli Jennyn kysymyksessä vähän uhkaa: "No, mitä isä nyt meistä pitää?"
Tämä nuori mies koetti sen tähden antaa kiertävää vastausta, saattaaksensa vapaasti menetellä niinkuin tahtoi ja ollaksensa mihinkään sitoutumaton tulevaisuuden suhteen. Miss Jenny sanoi hän uskokaa minua, minä olen tekevä kaikki mailmassa että... Hän otti nyt miss Jennyn pienen hienokaisen käden, mutta likistäessään sitä hiljaa, tuusi hän sydämensä olevan vaarassa.
Kaikki tämä ja paljon muuta tuli ikävällä tavalla näkyviin, kun tavarat olivat tuotu sisälle ja pakatut laatikoistaan. Sekä kantomiehet että palvelustytöt surkuttelivat ja kaikki yhdessä Lyydin ja Jennyn kanssa keskustelivat, mikä kuinkakin oli pilaantunut ja mitä kävi vielä korjaaminen.
Kärsivällisyyteni oli lopussa. Potkaisin koiraa, niin että sillä edes olisi syytä ulvoa ja samassa kierähti Jennyn ompelurasia lattialle. Isä! Juokse suolle rasioinesi ja kerinesi! Ne ovat tiellä joka paikassa, ettei pääse enää liikahtamaankaan. Hyödyttömiä, tarpeettomia kapineita sitä paitsi. Tarpeettomiako? virkkoi Jenny, harmista punastuen, sillä hän oli olevinaan säästäväinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät