Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Hän pureskeli huuliansa eikä rohjennut ottaa tyttöä kädestä. Hän hyvin kyllä hoksasi Crockstonin laittaneen hänen pulaan semmoiseen, että hänen nyt olisi maidotonta peräytyä. Kumminkaan ei hänen tuumiinsa soveltunut ruveta avulliseksi Halliburtin vapauttamiseen ja hankkia tukala asia niskoillensa. Mutta taisiko hänellä olla sydäntä antaa tämän tyttöraiskan pettyä toiveissansa?
Hän ei ollut kertaakaan koettanut saada jälleen nähdä tuota nuorta tyttöä ja pitkittää päivällä ennen keskeytynyttä kanssapuhetta. Kävellessään tuli hän ehtimiseen astumaan Crockstonin sivu, joka, tukan alta tirkistellen, katseli häntä jollakin tyytyväisyydellä. Selvästi näkyi, että hän halusi saada puhutella kapteinia, ja hän katseli häntä niin väsymättömästi, että kapteini viimein tuskautui.
Crockstonin käydessä avulliseksi, kapteini ilmoitti tyttölle ainoastaan semmoisia tosi-asioita, jotka olivat yhteydessä hänen isänsä vankeuden kanssa. Hän sanoi hänelle, että oli varuisasti kuullustellut Beauregardilta sotavankeihin kuuluvia asioita.
James Playfair oli päivän kuluessa mitä tarkimmasti laskenut asemansa, niin että hän suoraa linjaa taisi laskea Charlestonin nientä kohti. Kello löi 8 Saint Philippissä, kuu veneen keulatokka törmäsi White-Pointia vasten. Oli vielä tunnin ajan odottaminen, ennenkuin Crockstonin määrämä kellonlyönti oli kuuluva. Kaji oli aivan tyhjä ihmisistä.
Antakaa hänelle aamuvahdinpito. Hän silloin hyvin tarvitsee valpasta silmäänsä sumussa. Jos jotakin merkillistä tapahtuu, uiin antakaa minulle tieto. Tämän sanottuansa meni James Playfair hyttiinsä. Mathew käsketti Crockstonin luoksensa ja ilmoitti hänelle kapteinin käskyn. Aamulla kello 6 aikona sinä menet tarkastuspaikallesi perämaston tankosaalingille.
James Playfair ei malttanut odottaa siksikuin pääsisi Englannin kulkuvesille, enuenkuin miss Jennylle ja hänen isällensä lausui ne tunteet, jotka olivat vallanneet hänen sielunsa, ja jos saapi uskoa Crockstonin sanoja, vastaanotti miss Jenny tämän tunnustuksen ilolla, jota hän ei kokenutkaan salata.
Tämä oli neljä- tahi viisitoista vuotias poika, kasvultaan vähän hento ja heikko, ujo ja arkamainen muodoltaan, joka aivan vähän muistutti enon jyrkkätietoisuutta ja ruumiinvoimia. Crockstonin täytyikin muutamilla hyvillä sanoilla rohkaista häntä. Kas niin, ole jäykkänä vain sanoi hän.
Sanalla sanoen, kuinka nyt lieneekin ollut, ja vaikka James Playfair ei tahtonut sitä tunnustaa, niin ei hän enään ollutkaan omissa valloissaan. Hän ei ollut enään "herra lähinnä Jumalaa" omassa laivassansa. Crockstonin isoksi iloksi miss Halliburtin osakkeiden arvo näytti yhä nousevan.
Vahtimatruusit, jotka kuultuansa Mathewin sanat olivat juosseet paikalle, eivät voineet olla nauramatta kohtikurkkua, nähdessään keskikannen sivulle palanneen Crockstonin tyrmistyneen katsannon. Pitääkö minun sanoi hän, katsellen mastoa, jonka huippu katosi aamusumuun perin näkymättömäksi pitääkö minun kiivetä tuonne? Pitää vastasi Mathew ja joutuen! Pyhä Patrik auta!
Aivan varmaan vastasi James Playfair. Siis tein oikein etten teiltä pyytänytkään jatkoi tämä nuori tyttö lujemmalla äänellä. Kapteini laski kätensä ristiin, käväisi kerran hytin ympäri ja seisahtui sitte. Mikä nimenne on? kysyi hän. Jenny Halliburtt. Jos noudatan adressia niissä kirjeissä, jotka on tavattu Crockstonin papereissa, niin isänne on Bostonista? Niin on, herra kapteini.
Päivän Sana
Muut Etsivät