Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kilven kiiltävän puhkipa koht' ase ankara työntyi, myös läpi haarniskan taesorjan tunkihe tutkain, reiän miehustall' ihotakkiin leikkasi keihäs, vaan uros itsepä väisti, ja välttyi kuolema kolkko. Kumpikin tempasi pois yht'aikaa ankaran peitsen, 255 syöksyen vastakkain kuin raateliaat jalopeurat tai rajut metsän karjut, joilt' ei rohkeus raukee.
"Meidän kapteenimme on niin peijakkaan tarkka. Hän olisi siinä paikassa ampunut teidät, jos hän vain olisi nähnyt teidän hulluttelevan haavoitetun neekerin kanssa. Olipa se onni, ettette joutunut hänen tielleen." "Nuoret korpit saavat lihaa ravinnokseen," sanoi vieras kohottautuen suoraksi, "ja jalopeurat menevät virralle sammuttamaan janoaan."
Ainoastaan muutamat kävivät likinnä polvistuvien kimppuun, toiset laskeutuivat loikomaan, nostivat ilmaan veriset kuononsa, nuolivat kylkiään ja haukottelivat. Kansa, joka oli käynyt malttamattomaksi ja jota verinen näytelmä oli kiihoittanut, rupesi huutamaan läpitunkevalla äänellä: "Jalopeurat! jalopeurat! Päästäkää irti jalopeurat!"
Mutta kuinka yrittikin, kuinka monta kertaa olikin henkensä menettää koettaessaan tuota toista ehtoa täyttää, niin hän ei vaan onnistunut; jalopeurat ja metsäkarjut oli mahdoton saada vaunujen eteen valjastetuiksi. Vihdoin kun huomasi kaikki yrityksensä turhiksi, hän raskaalla mielellä palasi kotiinsa takaisin.
Me kehoitamme Roomalaista pistäymään kultansa luona, viekoittelemme hänet Serapiin temppeliin ja hänen palatessansa erämaan kautta..." "Niin silloin!" kuningas huusi, pisti kädellään, ikäänkuin hänellä olisi siinä ollut väkipuukko, omaan rintaansa ja lisäsi sitten uhkaavalla äänellä: "Mutta niitten miesten pitää olla väkeviä kuin jalopeurat ja varovaisia kuin kissat.
Uhrien joukossa, joiden vuoro hetkisen perästä oli tuleva, oli Crispuskin. Jalopeurat eivät olleet viitsineet repiä häntä, sentähden hänelle nyt oli määrätty ristinkuolema. Hän oli aina ollut valmis kuolemaan ja iloitsi viimeisen hetkensä lähenemisestä.
Tiikerit ja jalopeurat ... Afrikan kukkaset ... Pohjolan kylmä lämmin ... ja hän rukoili ja hän kysyi ja hän sanoi amen ja hän sanoi amen ja minun pitää sanoa amen... Amelie, kuinkahan on sinun laitasi taikka kuinkahan on minun laitani, mutta jompikumpi on meistä hullu." "Ei, ei, me olemme molemmat hulluja ja pelkästä ilosta; ah, jos sinä vaan olisit kuullut..."
Se päästi lyhyen, katkonaisen karjunnan, nujersi lapsen käpälänsä iskulla, otti isän pään kitaansa ja murskasi sen silmänräpäyksessä. Tämän nähdessään kaikki muut jalopeurat karkasivat kristittyjen kimppuun. Muutamat naiset eivät voineet pidättää pelästyksen huutoja, mutta pian heidän valituksensa hävisivät kättentaputusten myrskyyn.
"Niinkuin raivokkaat härät, niinkuin jalopeurat," runoilija lisäsi, "niin kuuluvat kuninkaan omat sanat. Toinen Thermopylan tappelu, tuo taistelu Birs'in luona!" "Se kesti koko päivän," munkki jatkoi. "Iltapuoleen melkein kaikki olivat kuolleet. Minulla kenties yksinään ei ollut syviä haavoja. Ja kuitenkin, uskokaa minua, en ollut säästänyt itseäni enemmin, kuin muutkaan.
Härätpä saivat sarvet, Hevoset kavionsa, Jänikset jalkain juoksun, Ja jalopeurat hampaat, Ja kalat uimaneuvot, Ja linnut lentokeinot, Ja miehet saivat mielen. Noh, jäikö vaimot ilman? He saivat kauneuden. Kaikk' kilvet kiskaiseepi, Kaikk' keihäät keikuttaapi, Tulen, teräksen voittaa He kauneudellansa. ELIAS L
Päivän Sana
Muut Etsivät