Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Saavuin tuosta Kasaniin, hävitettyyn ja poltettuun. Katujen varsilla oli talojen sijassa kekälekasoja; katottomina, akkunattomina seisoivat kärvettyneet seinät. Semmoiset jäljet oli Pugatshev jättänyt! Minut vietiin linnaan, joka oli säilynyt eheänä. Husaarit antoivat minut vahti-upseerin haltuun. Hän kutsutti sepän. Jalkoihini pantiin raudat.
Mun jalkoihini lohikäärmeen lailla Lamahtui kohtaloni; uljaasti, Kuin pyhä Mikael, sen päällä seisoin, Ja kohden taivasta kun lentimillä Ihailukseni ylös kohosivat, Mä keihään pedon selkään syöksin. Näin Luo Valpurin ma astuin.
Se ei ollut minulle suinkaan odottamaton uutinen, mutta yhtäkaikki teki se minuun kummallisen waikutuksen; olipa kun olisi kylmä wesiämpäri kumottu päästä jalkoihini; se, jota pelkäsin oli tullut: kylmän huoneen iskemät wammat eiwät olleetkaan tuntumattomiin haihtuneet, eiwät olleetkaan heittäneet wielä rauhaan huolehtiwien wanhempien sydämiä niin eiwät olleet.
Hiiri pääsi kaikkiin nurkkiin piiloon ja tuo ilkiö syöksyi välin melkein suoraan jalkoihini, jonka tähden sain täällä hypellä jokseenkin kauan. Mutta vihdoin minun onnistui hipaista elukkaa, niin että se alkoi liikkua hitaammin, jonka jälkeen minä toistamiseen suuntasin iskuni siihen, mutta aina sivuun, kunnes viimein voimakkaalla lyönnillä musersin raukan ja kiireimmän kautta nakkasin pihalle.
BILEAM. Tuolla, tuolla! Hän haipuu taas. Jo torven kuulette, Vihollistemme sotahuuto raikuu. Työ alkaa. Omri, seuraa taisteluun! Ryntää oikealle. OMRI. Kuin varjosi. Seuraa Bileamia. ZUUR. Nyt sodan huima henki Mun valtaa. Tuonne, urhot, rynnätkää! Oikealta ja vasemmalta ryntää esille Israelin joukkoja. Taistelua. HUUR. Ei, tänne! Tääll' on vastus. Väistykää! Tai survon jalkoihini rosvot.
Minä hengitin vapaasti ja liitelin hurjan lailla puulta puulle, kiveltä kivelle. Mutta sivistys pani kahleet jalkoihini. Minua alettiin opettaa puhumaan niinkuin sivistyneen naisen tulee, minua kiellettiin juoksentelemasta, sillä se ei muka sopinut hienolle neitoselle.
"Minun jalkoihini koskee, etten voi käydä; ota minut selkääsi ja kanna kotiin äitini luokse, sillä hän on kipeänä, sen tiedän, muutoin olisi hän aikoja sitte tullut tänne." "En tohdi," vastasi Kristian, "sillä herrani ja rouva pahastuisivat siitä minuun.
"Robert ... Robert..." kuiskaili hän väännellen käsiään, "miksi turmelin lempemme, miksi hävitin nuoruutemme, miksi tallasin jalkoihini kerran omistamani onnen?" Ja suurentaen syyllisyyttään, hän tekee virheensä moninkertaiseksi. Hänelle ei enää juolahda mieleen miten Ryfors oli tuntunut iljettävältä, koti yksinäiseltä ja miten Robertin luonne oli ollut sairalloisen herkkätuntoinen.
»Ach mein Herr Pastor, mein Pastor!» huudahti majuri saksaksi vaipuessaan maahan aivan minun jalkoihini. Hänen sormensa tekivät kouristelevia liikkeitä ja hänen suunsa kävi vielä muutaman hetken, vaikkei mitään ääntä kuulunut. Maatessaan selällään siinä meidän jaloissamme muistutti hän omituisesti pesästään pudonnutta linnunpoikaa.
Mutta tusina käsiä teki minut aseettomaksi, samalla kun Fest käski: "Pistäkää tuo riemuvanhus säkkiin ja viskatkaa hänet mereen. Vaikka en olekaan professorin silmissä kunniallinen mies, pidän kuitenkin sanani ja olen tuolle esiinkaivetulle kummitukselle luvannut, että upotan hänet kuin koiranpenikan, jos hän vielä kerran juoksee jalkoihini."
Päivän Sana
Muut Etsivät