Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. syyskuuta 2025
"Ensi aluksi me vetäydymme vähän matkaa metsään ja asetumme sinne leiriin", vastasi Pekka. "Huomenna saamme nähdä, mitä vielä on tehtävää. Tule, Matti, miehinesi meidän mukaamme. Täällä ei meillä ole tanskalaisten taholta mitään pelättävää, kun täällä on näin syvät hanget. Heillä ei ole suksia, ja me suomalaiset emme ole tänään kovin pahoin rasittuneet, joten kyllä jaksamme valvoa."
Eihän se ollut epätoivoisen, ajattelemattoman rukouksen tuottama rangaistus vaan se tuli Jumalalta, Jumalan rakkaudesta! Hän ei voinut pidättää nyyhkytyksiään; epätoivon tuska, joka viime ajoilla oli jäädyttänyt hänen sydäntään, alkoi sulaa. Sen sulatti ajatus, että kaikki suru, suru niin suuri, että me olemme nääntyä, vaan jonka kuitenkin jaksamme kantaa, että se kumminkin on rakkauden antamaa.
»Kyllä me ne taipaleet vielä jaksamme kulkea, ja eihän meillä olekaan piiskaa laidalla. Kuletaan mikä jaksetaan ja sitte levähdetään», sanoi ukkeli. Aamulla päätettiin lähteä. Minua ei tahtonut nukuttaa, niin oli hyvä mieleni, kun pääsin vieraan kanssa niin hupaiseen työhön. Aamusella kun lähdettiin aijottuun työhön, niin mieli tuntui olevan vähän paremmalla sijalla.
Minä rohkenin tehdä muutamia kysymyksiä hänelle, ja muun muassa, oliko hän koskaan kuullut Tohtorin puhuvan jonkunlaisesta rukouksen kaavasta. Hän sanoi, että hän oli kerta kuullut hänen lausuvan: "meidän sopii käyttää kaavoja omissa rukouksissamme, siksi kuin sielumme siivet ja sulat ovat kasvaneet, ja me jaksamme lentää vapaasti ylös Jumalan läsnä-olon puhtaasen ilmaan."
Tämä on myytävä, ja sitten teemme vaikka kylmään metsään sellaisen talon, jonka itse jaksamme viljellä. Eipähän meillä liene lapsistamme turvaa; Matti ei sieltä Amerikasta tule tänne. Tässä saamme yötä päivää raataa itsemme vaivaisen omiksi. Jos sensijaan myymme tämän talon, niin saamme rahaa elämämme turvaksi, asumme pienessä mökissämme ja siinä teemme työmme ja syömme kuin kissa saaliimme.
"Siinä sen näet", vastasi rouva Blum etevämmän säälillä, "sinä et voi kuulla puhuttavan siitä, mitä minun suurten taloushuolieni ohella täytyi kärsiä, valittamatta, voimatta puhua siitä kenellekään. Mutta minä kestin sen ... sen voi aina kestää ... meidän naisten täytyy oppia kärsimään, voittamaan itsemme... Ja mitä enemmän jaksamme kärsiä, sitä lujemmiksi tulemme.
"Riippuu siitä, mimmoinen vuosi nyt tulee. Varustuksiin menee rahaa, ja jos tulee huono vuosi, ei tule mitään rahaa, eikä tuota tiedä, mitenkä käy; lumi tuli syksyllä viljoille, kun maa oli vielä märkä." "Ihan, ihan kuin minullakin," sanoi Paavo. "Annetaan sen asian sitte olla syksyyn, ja kun me vanhat vain jaksamme panna yhtä paljon kumpikin, niin silloin olkoon menneeksi." "Hyvä, hyvä!
Posket olivat pojalla punakat kuin pihlajanmarjat, ja silmistä loisti kadehdittava elämänilo, jonka ei luulisi koskaan sammuvan. Mitä antaisinkaan, jos saisin takasin ne ajat ja mahdollisuuden alkaa uudestaan! Mutta meidän on suotu elää täällä toinen elämä ainoastaan lapsissamme niin pitkälti kuin jaksamme heitä seurata.
"Kyllä jaksamme; tänne ei käy jättäminen yhtäkään; siitä saat olla varma, että ruotsalaiset ovat niitä ensi yönä nuuskimassa. Nyt sinun, Pekka, on jäätävä jälkeen vähäksi aikaa ja sitten seurattava meitä. Kun kuulet meidän äänemme, pysähdy taas; jos ruotsalaiset ajavat meitä takaa, niin huuda! Pidä vaari, että olet suojassa."
"Silloin emme tietysti", sanoin minä, "kaipaa mitään, vaan jaksamme antaa niille, jotka ovat ilman. Ja voi, Fritz, kuinka hyvin me tietäisimme, millä tapaa auttaa niitä, jotka ovat köyhät. Etkö luule, että Jumala tämän vuoksi antaa meidän itse olla niin kauan köyhinä eikä näytä koskaan kuulevan rukouksiamme?"
Päivän Sana
Muut Etsivät