Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Pidätkö minua poikanulkkina, kakarana, koska taputtelet minua päähän? Katso, ettes makaa tuolla pöydän alla ja kuultele mesiäisiä! ESKO. Minä en pelkää sinua, minä en ole mikään jänis enkä oravakaan. Olenpa Nummisuutarin poika ja kannan tynnörin ja kakskymmentä vakkaa rukiita. TEEMU. Minä kannan kaksi tynnöriä täyteensä. ESKO. Sen kannan minäkin, jos oikein pahan pääni päälleni otan.
Jänis, jota laukaus oli tarkoittanut, tuli täyttä laukkaa metsäniemekkeestä suorastaan häntä kohti, kääntyi hänet huomattuaan takaisin pensaikkoon, juuri silloin kun pitkäkorvainen, ruskea lintukoira siitä näkyviin riensi ja nenä jänön jälillä samaa tietä laukkasi, kääntyi juuri samassa paikassa, missä jäniskin oli kääntynyt ja katosi metsään siitä, mistä kurja elukkakin oli etsinyt pelastustaan.
Mutta sekä jänis että metsikana elivät vielä ja olivat tarttuneet vain jaloista kiini, ja ne rupesivat vikisemään niin surkeasti, että se lapsista kuului kummalliselta. "Päästä minut, saat jotain hyvää!" sanoi jänis. "Niin päästä minut, saat jotain hyvää!" sanoi metsikana. Lapset päästivät heidät irti.
Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Akat ammoi kytkyessä, Lehmät leipoi taikinata, Lampahat pani olutta; Susi survoi, häntä torkkui, Jänis jauhoi, pää järisi; Oravainen ortta vuoli, Pulmukainen puita pilkkoi, Pääskynen pärettä kiskoi.
Jo pian tulikin jänis housuihini ja aloin katua, että olin lähtenyt. Koetin katsella joka haaralle, vaan ei missään ketään näkynyt. Minä seisoin jotenkin pitkän ajan tien haarassa joen rannassa, josta oli silta joen yli. Vihdoin tulin siihen vakuutukseen, että paras on käydä talossa kysymässä. Ja niin käännyinkin likimmäiseen taloon ja astuin sisälle pihaan.
Totta kuningas sentään huomasi, että jokin minua vaivasi, sillä hän sanoi: 'Oletpas sinä vaalea naamassasi, Tarkka; onko jänis jossakin? Eei, sanoin mä, mä sain vaan tämän kontruksuunin, sanoin mä ja koetin nostaa jalkaani ylös, mutta se nuljahtikin alas taas.
Joka hetki odotti hän, että asia tulee ihmisten tietoon. Hän häpeili heitä ja oli onneton Liisan, Latun emännän, äitinsä ja enin lapsensa edessä, jota vastaan hän oli kuin tehnyt uuden rikoksen. Nyt enää ei voinut ajatella eikä toivoa Jorin rakkautta. Kaupungilla oli hän käynyt tämän jälkeen pelolla ja vavistuksella, arkana kuin jänis aavikolla. Hän alituisesti pelkäsi sitä herraa.
Ja siinäpä se vielä seisoikin, koskapahan lehdet silloin tällöin jalan alla ritisivät, ja saattoi sieltä muutenkin nähdä niinkuin vähä valkeain housujen tapaista oksain välitse. Silloin Kalle kohosi suoraksi ja kysyi kovin rosvon äänellä: "Onko siellä jänis vai mies siellä kuusen juurella?"
Mikä spektaakli tämä on? puhkeaa myöskin Sakris puhumaan. Miksi te tahdotte ammuta kävelijöitä? Missä teillä on siihen lupa? Anteeksi, se oli erehdys, vastaa herra. Minä luulin ... että täällä oli kettu taikka jänis... Kaikenlaisia peijakkaan erehdyksiä! Mutta hyvä, ettei paukku osunut. Minä ... kettu tai jänis! vastaa Sakris hiukan kalveten, ja ärtyisesti pudistelee hän hiuksiaan.
Mutta kumpikaan ei ollut kuperkeikan heittäessään hellittänyt keihäästään, joka oli kerrassaan lävistänyt suden lapojen kohdalta. Susien ruumiista ei näkynyt mitään, ne olivat kokonaan lumen sisässä; koivet ja hännät vain tempoivat ja nytkivät ja ähkivä ulvahtelu ilmaisi, että henki oli pedoista lähtemäisillään. Antti huudahti: "Enkös minä sitä jo sanonut! Jänis ennusti meille onnea.
Päivän Sana
Muut Etsivät