Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Kun pikkusisar oli kuollut ja pantu valkoiseen kirstuunsa, hän, joka syntyi silloin, kun käki tuli pihaan, ja äiti sanoi: noutakaa lapset, kieloja! niin me pyörähdimme niitä noutamaan, kilvan, hypellen ja viserrellen, ja poimimme ne ja panimme sen pieniin, kalpeihin kätösiin, jotka lepäsivät ristissä rinnan päällä valkoisella kuolinliinalla enkä ymmärtänyt, miksi vanhemmat ihmiset itkivät.
Hän itki ja väänteli käsiään, kuin jos tässä olisi ollut kysymys hänen hengestään, eikä kestänyt kauvan ennenkuin myös Wittin emäntä nosti esiliinan silmilleen ja rupesi itkeä tihuttamaan. Nyt he molemmat itkivät kilpaan ja valittivat. Mutta kun itku rupesi käymään molemmille lilan valtavaksi, alkoivat he huutaa molemmat yhtaikaa. "Kuinkas tämä tulee päättymään!
Seuraavana aamuna kaivattiin ruokakamarista puolet siitä, mitä oli joulupäivän päivällisiksi aiottu. Lapset itkivät ja äiti näytti melkein yhtä murheelliselta kuin he. Jopa isänkin hiljainen mieli kerran kiihtyi, ja hän kirosi kissaa ja hiiriä, ja toivoi, että hän olisi saanut uuden, pettämättömän hiirenlautansa.
"Toiset lapset tulivat nyt sisään puutarhasta; toinen oli pudonnut ojaan, ja toinen oli hänen sieltä ylös vetänyt; he olivat kumpikin läpi märät. Nyt heidän tuli saada toiset vaatteet, mutta ne eivät olleet järjestyksessä; piika torui, lapset itkivät, rouva nauroi ja itki yht'aikaa.
Kaikki vanhemmat sukulaiset itkivät, niinkuin he tavallisesti tekevät tuollaisissa tilaisuuksissa, mutta enimmät kyynelet valuivat toki Maria-tädin silmistä, sillä hän katseli yhä vaan yhdistystämme synkimmältä kannalta.
Suruisena nosti hän silmänsä taivasta kohti ja rukoili hiljaisesti lievitystä, sillä hän tunsi, että nyt oli häneltä kaikki hukassa. Kaikki, jotka olivat hänen ympärillään, itkivät äänen ja kansan valitushuuto, joka kuului huoneen ulkopuolella ja täytti palatsin, tunkeusi aina kärsivän vuoteelle asti.
Huomis-aamuna meni Amrei kohta veljensä luo ja auttoi häntä pukeumaan ja lohdutti häntä siitä, mitä hänelle oli tapahtunut; kun isä tulee, niin kyllä hän muka näyttää Korppi-Sakarille. Sitten menivät lapset kotitalolleen, kolkuttivat ovelle ja itkivät kovasti, kunnes Sysi-Matti, joka asui naapuritalossa, tuli sinne ja vei heidät kouluun.
Hukkaan kuluneeksi sanottiin tavallisesti tällaista elämää, mutta tässä pienet lapset ja elämän kirjavuutta kokenut nainen itkivät tätä miestä, itkivät häntä parhaimpanaan, sinä, joka »kukkia oli kasvattanut arkisen mielen peltomaahan». Varhain seuraavana aamuna Toini kävi tiedustelemassa sairaan vointia. Lääkäri oli silloin juuri käynyt siellä ja sanonut keuhkokuumeen alkaneen.
Kolme vanhinta poikaa oli täytynyt lähettää Pariisiin alkeiskouluun; he lähtivät aina ensimäisellä junalla ja palasivat illalla. Kolme muuta lasta, Gervais, Rose ja Claire, kasvoivat vielä täydellisessä vapaudessaan. Heistä oli ainoastaan pikkuhuolia: he voivat pahoin, joka tauti parannettiin hyväilyllä, he itkivät, mutta auringon säde kuivasi heidän kyyneleensä.
Olivathan he monasti ennenkin kuulleet Kristuksen kärsimyksestä ja tiesiväthän he, että surua seuraa ilo, mutta nyt puhui heille apostoli, joka itse oli nähnyt kaikki, ja sen vaikutuksen alaisina he vääntelivät käsiään, itkivät tai löivät rintoihinsa. Vähitellen he kuitenkin rauhoittuivat, sillä halu kuulla enemmän pääsi heissä voitolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät