Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kohta en perästä sairastui mummo kovasti. Kauvan hän sairasti ennenkuin kuoli. Elsa hoiteli häntä kaiken aikaa erinomaisella huolella ja hellyydellä sekä itkeskeli toisinaan katkeria kyyneleitä. Nyt sai hän hautaan saattaa toisen äitinsä. Hän hankki mummolle haudan Matti-vainajan viereen ja pystytti heille halvan mutta sievän yhteisen hautakiven.
Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, Silmänsä käsin peitti tyly veli Ja unetonna, valveill' istui vaan Ja illan itki, yönkin kokonaan Ja aamulla kuin laps viel' itkeskeli. Suomen Kuvalehti 1/9 1875; parannettu 1889. Ens lemmeltäni kerran tiedustin: Eloni tähti, kuinka synnyitkään, Ja mistä lempeän sä loistos sait? Ja tähti lausui: näitkö milloinkaan, Kuink' äkin pieni pilvi kaihtaa mun?
Rampa oli tallustellut maantielle asti katselemaan, tulisiko Nelma. Ja siellä odotellessaan tallustellut niin paljon, että hänen täytyi nojautua käsiinsä, kun hän erästä jyrkkää polkua palasi kotiin: niin ilkeästi kiusasi jaloista. Sitten hänelle tuli oikea hätä. Hän itkeskeli kamarissaan yksinään. Missä on Nelma ... kun ei tule kotiin?
Ainoastaan se ikävyys koitui hänelle tästä urakasta, että mamma täytyi jättää koko päiväksi yksinään kotiin, koska työpaikkaan oli nytkin sievoinen matka. Nelmalla oli Krokelbyssä ikävä. Ikävä... Ja kummallista koko elämä... Kun hän erosi Mimmistä, käänsi hän pienet kasvonsa poispäin ja itkeskeli.
Näin taru julma näist' on kulkenut viel' ehkä kertomustaan kolkompana, jos sä, jok' olet tätä kuunnellut, kovasti olet kovaa tuominnut, niin lievikkeeksi kuule rauhan sana. Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, silmänsä käsin peitti tyly veli ja unetonna, valveill' istui vaan ja illan itki, yönkin kokonaan ja aamulla kuin laps viel' itkeskeli.
Mutta eihän Nelma sitä aikonut aina olla? Meni hetki. Viimein Sakris melkein itkeskeli. Sitten hän kapusi lavalleen. Makasi siinä roikkuvin hiuksin... Hänen päässään kiehui vimma, joka sai hänet kirskuttamaan hampaitaan ... ja sydämessään toivo ja rakkaus. Nelma nukkui. Mutta seuraavana päivänä oli Nelman arvo kuitenkin noussut ramman silmissä. Hän ajatteli, että Nelma oli tosiaan niin kaino.
Ehtoolla kotiin tultuaan Hän horjui, hak' vaimoaan, Vaan kun ei tuota löytänyt, Hän laattialle laski nyt. Hän siinä suri surujaan Ja itkeskeli iloaan, Kun tauti kovin kolotti, Vaan viina mielen iloitti. Ah! kova oli ottelu, Viinan ja taudin taistelu, Hermoja tauti heikonsi, Vaan viina voimat enensi.
Päivän Sana
Muut Etsivät