Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Herkesin heti itkemästä, kun äiti nosti minut syliinsä ja painoi rintaansa vastaan. Siinä oli niin hyvä olla; ei tarvinnut mitään pelätä; eikä ollut puutetta mistään.
Anna sille... Ka, anna sille sitten rintaa. Enhän minä... Marja päästeli kuitenkin lapsen huivista, jonka oli kääräissyt sen ympärille, ja viihdytteli sitä painaen syliinsä. Lapsi lakkasi itkemästä, hymähti, jokelsi, etsien rintaa suin, sormin, silmin toisen lapsi, vieras, mustatukka, otsa Marjan, silmät Shemeikan... Sille sai ... minulle ei ... eipä ei...
Simo Hanskuri ei ole sen-arvoinen mies, että hänellä kelpaisi olla täydellinen pyhäneitsyt tyttärenä. Pyh, älä nyt ole niin surkeannäköinen, äläkä luulekaan, että minä rupean sinun kovaa onneasi surkuttelemaan! Ainoa, minkä lupaan, on, että koetan olla nauramatta, jos vaan sinä tahdot olla niin hyvä ja lakata itkemästä tai kumminkin tunnustaa itkeväsi ilon kyyneleitä".
Minulla ei ole enää yhtään onnellista päivää elämässä. Ruokarouva keksi keinon vihdoin ja rupesi puhumaan jumalasta. Se auttoi. Jaana lakkasi itkemästä ja tyyntyi vähitellen. Siellä oli ainoa suoja hänelle. Vain haudan tuolla puolen saisi hyvä palkkansa ja paha rangaistuksensa. Päätettiin sitten, että Jaana nyt kuitenkin lähtisi kotiseudulleen.
Täytyihän lapsen saada, mitä se tahtoi, jos sen mieli tyyntyä ja lakata itkemästä. Mutta kun Antin hyväilyt kävivät yhä rohkeammiksi, lausui rouva Sorvi päättävästi: Antti, tule järkiisi! Siinä silmänräpäyksessä oli Antti polvillaan hänen edessään. Kyllä, juuri minä saan tehdä niin, hän huusi leimuavin silmin, juuri minä, juuri minä! Miksi? ehti rouva Sorvi kysyä.
Pois mennessään hän nurkan kohdalla vielä katsahti taaksensa, joko muka Taavetti oli kokonaan lakannut itkemästä. Sammutustyö kävi tällä välin reippaasti ja rivakasti. Ulkohuone-riviä ei enää voinut pelastaa; sen vuoksi yhdistettiin kaikki voimat päärakennuksen suojelemiseksi. Olisi sammuttaminen käynyt ehkä paremminkin, ellei olisi ollut niin tavaton ahdinko pihalla. "Liika väki pois!
Voittajainkin joukossa löytyi lukuisia uhria. Muun muassa Bartolomeo. Kaatuessaan hän oli sanonut: "Olen kostanut sinun, vaimo parkani ... ja nyt tulen sinun luoksesi!" Sitten, juuri kuolemaisillansa hän oli huudahtanut, epätoivon tuska silmissä: "Lapseni! Voi! lapsi parkani!" Fritz, hereten itkemästä, vastasi: "Olenhan minä niiden vanhin veli?
Hän näytti kovin hiljaiselta ja miettiväiseltä minulla oli kovin mieli raskas nousin seisoalleni. Hän heittäysi hiljaa nyyhkyttäen rinnalleni. Minä poistuin. Siitä lähtien tapasin hänet useimmiten itkemästä; kävi yhä synkemmäksi mieleni. Tytön vanhemmat ne vain mahdottoman onnellisia olivat. Se merkille pantava päivä lähenemistään läheni, kamalana ja mustana kuin mikähän ukkospilvi.
Jokainen meni. Ryhdyttiin työhön niin hiljaa, ettei kukaan puhunut mitään. Valee peräili seppää, joka vitkalleen nousi ylös, puisteli lumia itsestään ja istui jälleen kivelle. Kun hän jonkun ajan kuluttua meni sinne, löysi hän tämän itkemästä. »No, mitä nyt?» kysyi Valee. »Minä vaan tässä, että köyhyys ei ole mikään ilo. Jos mulla olisi sellainen ruoka kuin sinulla, niin et sinä minua heittelisi.»
Juuri senhän tähden minä vaimot täältä lähetinkin, ett'eivät he tänkaltaista epäsointua aikaansaisi; sillä kuullut olen, että hiljaisuudessa pitää kuoleman. Olkaa siis hiljaa ja pysykää lujamielisinä." Tämän kuultuamme häpesimme ja pidätimme itseämme itkemästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät