Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Nyt oli eräs lokakuun päivä. Taivas oli pilvessä, vinha itätuuli juhisi nurkissa kylmää lumi- tai räntäsadetta ennustavana ja kohisi kuusessa, kun eräs muija pistäytyi pirttiin ja niiltä seisoviltaan pisti Jertan käteen kirjeen ja kaikista pyytämisistä huolimatta työntyi ulos kiirein askelin.
"Tuuleuttavat kaiketi Gripin jälkeen!" mutisi hän katkerasti, jatkaessaan kulkuaan pitkin laaksoa. Hän kietoi villavyön kaulan ympäri, veti lakin alas korville ja pisti kädet vanhan, ohuen takkinsa taskuihin, jota kylmä itätuuli hosui hänen laihan ruumiinsa ympäri.
Lionnut maa oli jäätynyt kovaksi. Kylmä itätuuli puhalteli pitkin kovaksi kylmettynyttä maantietä. Kauvaksi kuului hevosten jalkain kopse ja "telekoiden" jyminä, kun pitkät jonot "liuhkin vetäjiä" ajoi Pietariin päin. Oikeinpa rupesi nenä punaseksi tulemaan maitomiehiltä "koslalla" istuessa, kun kylmä tuuli puhalteli vasten naamaa. Oikein se vilu pyrki muuta ruumistakin karsimaan.
Tämä kuuma pöly, joka sumun tavoin ilmassa leijuelee, lisää vielä ilman tukehduttavaa kuumuutta, ja viileyden sijaan itätuuli tuo uutta hellettä kuumentuneelta maalta. Paksuun pölypilveen käärittyinä, nälissään ja janoissaan nautakarjat kiertelevät ja hevoset pystyssä päin päristelevät ja ilmavirtaa vaistoellen etsivät kuivamattomia lätäköitä.
Aikanaan Ikeesen taivuttaa sen vieras valta. Sun tyttäresi, tuoksuttomat ruusut Ja tuhkatähkät, sittim-omenat Ne itätuuli riipoo jalkoihin. Sill' ylenevä korvesta on myrsky Ja liekin lieska paisuu Paaranista, Kuin kulovalkea se kansat polttaa, Kuin kasken kaataa, luhtoo linnat Ja kostonkättä armotonta käyttää.
Rämeikkö Cornwall'issa on pimeässä niin autio ja kamala, että matkustaja toivoo mitä pikemmin sitä paremmin pääsevänsä siitä pois. Rämeikkö Cornwall'issa on yösumussa erämaa, jossa matkustajan tarkoin tulee tuntea tiensä, muuten on hyvin luultava, ettei hän hengissä sieltä milloinkaan palaja. Kun kapteeni Jorgan ja nuori kalastaja lähtivät Steepways'in kylästä, kävi itätuuli.
"Kaunis kirje, oikein kaunis kirje", sanoi isä, minun sitä kokoon pannessani, "kelpo poika tuo Stefan." Hän kuunteli aina mielellään Stefanin kirjeitä luettavan ja tahtoi kuulla niitä useampia kertoja. Tätä kirjettä en kumminkaan tarvinnut lukea uudestaan sinä iltana. Siinä oli jotakin, joka jähmetytti minua ikäänkuin itätuuli jostakin raosta olisi puhaltanut sisään.
Hänelle oli harpunsoittoa opettanut eräs, jota hän ei voinut unohtaa, ja kun itätuuli humahteli nuorten kuusten oksissa kun ilmanhenki huvimajan ikkunan läpi lehahtaen hiljaa kosketti harpun kieliä silloin ajatteli Ester usein: se on hänen näkymätön kätensä, joka kieliä koskettelee se on minun ystävä-vainajani henki!
Jos länsituuli voittaa, niin Volgan alueen hedelmällinen maaperä huonostikin hoidettuna antaa viljaa yllin kyllin ja tekee ihmiset tyytyväisiksi. Jos taas itätuuli voittaa, niin nälkää-näkevä väestö syyttää Jumalaa tai hallitusta ja tarttuu aseisiin tai, jos se on sallittu, vastustusmieliseen äänestyslippuun.
Kauan kuului vielä korviin ruutujen säikäyttelevä rämähtely ja petäjikön humina tuvan takana. Useita viikkoja puhalsi kylmä itätuuli. Toisinaan se yltyi lunta kyyditsemään ja lennätti sitä suurina pilvinä aukeita paikkoja pitkin, tukkesi tiet talojen välillä ja kokosi aitovarsille ja veräjän suille suuria nietoksia. Ei siellä haluttanut olla sen, jota eivät tarpeet pakottaneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät