Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
»Tahdon panna palkkani ja jälestäpäin saatavani lisämaksut, vieläpä hevoseni ja aseeni, pääni ja kaulani, kaikki pantiksi heidän uskollisuudestaan», vakuutti majuri. »Eikä soturi, sen te itse tiedätte, korkea herra, voi paremmin taata oman isänsäkään puolesta.»
Roosa juoksi käytävään; isän kammarissa ei ollut mitään tulta; mutta isänsäkään ei ollut siellä; kapineet olivat entisellään, hajallaan yli ympäri; vuode oli koskematta. Kauhistava ajatus välähti Roosan aivoissa, mutta ainoastaan kuin salama, joka ei sytytä. Niin ei voinut olla. Hän lensi kuin siivillä taas takaisin, alas rappuja, alakertaan, asuintupaan. Kiiruusti avattuaan oven, näki hän isän.
Neljälle veljelle oli lahjoitettu kymmenen tytärtä kullekin, vaan viidennelle ei onni riittänyt niin pitkälle. Hänelle oli ainoastaan suotu viisi tytärtä; tuosta hän ei paljon pahoillaan ollut, sillä kaikki tämän talon tyttäret olivat niin yhden näköisiä, etteivät isänsäkään voineet heitä toisistansa eroittaa.
Tyttö käveli ja mietti itsekseen, että jos hän menee nyt jo, niin ei hän olekaan äitinsä kaltainen; eikä isänsäkään kaltainen, lisäsi hän sitten. Gunhilda rupesi vapisemaan. Hän istui pöydän ääressä pää käsiin nojautuneena pitääkseen itseään kohdallaan; sillä niin säälittävän peloissaan oli hän.
Eihän kenenkään terveen ihmisen kasvot ole noin valkeat, on niissä toki punakkata enemmän. Sen vuoksihan se isänsäkään ei antaisi vielä mennä naimisiin, kun tietää sen kivulloisuuden. Jokohan tuo asia olisi niin? epäili Reittu. Niin se on, vahvisti Laara mitä ystävällisimmin. Jo toki on toista, jos ottaa terveen, vaikkapa sillä ei olisikaan niin paljon perinnöitä.
"Nyt hän on aivan herrasväen näköinen", arveli äiti, kun pojalla ensi kerta oli uudet vaatteet päällänsä, ja hän sivelsi kämmenellänsä pojan vedellä kammattua tukkaa; "hänen oma isänsäkään ei tuntisi häntä". Minun pois panemani vaatteet olivat liika vaaleanväriset ja niin hienoja tahi sieviä, ett'ei niitä voitu käyttää.
Mutta kirottu aina on se, joka akkavirran aikaan saa', lausui sokea Pietari kerran, ja sen olen minäkin eläessäni todeksi havainnut. "Enkelistä ei pitkiin aikoihin kuulunut mitään eikä hänestä isänsäkään koskaan puhunut. Kerran kuitenkin sai sokea Pietari häneltä suurenlaisen summan rahoja, mutta hän toimitti ne takaisin, 'sillä ne varmaankaan eivät ole kunnialla ansaittuja', arveli hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät