Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Muuta neuvoa ei nyt ollut kuin pitää hyvänään ateria, jota paasto, yön valvonta ja rasitukset mainiosti höystivät. Syötyään kömpi Istvan lauteille savureiästä tämän puolen maailmaa katsomaan. Hän näki edessään isot alat viljavia vainioita, joilla rukiin oras vihannoi ja joiden halki virtasi leveä joki.
Kuohuen voimatonta vihaa ja voimatta nähdä tai kuulla mitään hevosenloimen alla, tunsi Istvan, kuinka roistot nostivat hänet hevosen selkään, jonka tehtyä yksi heistä kiipesi hänen taaksensa ja karkasi pois saaliinsa kanssa nopeudella semmoisella, ettei sitä olisi uskonut mahdolliseksi näin koleikolla maalla.
Suureksi ihmeekseen tunsi Bertelsköld miehen vanhaksi palvelijakseen, jota hän ei ollut nähnyt kahteentoista vuoteen. Sinäkö, Istvan, olet täällä? sanoi hän. Ajaako sinua painajainen, kun heität minut vallilta alas?
Istvan katseli kapinetta mielestään hyvinkin oikeutetulla kauhulla. Johan ma sen sanoin! riemuitsi hän. Kyllä tunnen sen ja kyllä tiedän, mitä se merkitsee. Juuri noin löysin sen kerran Bukovinan vuorilla Zablatovin ja Kolomean välillä. Se tapahtui yöllä, kirkkaassa kuutamossa mutta oli vähän sumua joen rannalla; me kuulimme uskottomain hevosten hirnuvan laaksossa.
Hänen seuraavaan kysymykseensä, mitä hänelle oikeastaan aiottiin tehdä, vastattiin lyhyesti ja töykeästi, että hän toistaiseksi pitäköön suunsa kiinni; sittenpähän nähdään, mikä mies hän on, kunhan "Sarkatakki" tulee kotiin. Istvan jo vilkuili ovea kohti, mutta ennenkuin hän ennätti panna tuumansa toimeen, oli hänen vastustajansa lähtenyt saunasta ja salvannut oven.
Minäkö menisin vuoreen! toisti Istvan teeskentelemättömällä hämmästyksellä. Minä menen minne teidän armonne käskee, kunhan siellä vain teräs pystyy nahkaan eivätkä kuulat maalistaan kilpisty; mutta minä olen ihminen, teidän armonne, enkä tahdo olla missään tekemisissä sen kanssa, mitä näin.
Tämmöisen ison kivikummun taa oli Jaakko kadonnut, ja kun Istvan itsepintaisesti yhä vieläkin etsi häntä, oli hän "nähnyt väkeä vuoressa". Tämän hän sanoi niin vakavin naamoin, että se nosti hymyn hänen heikkouskoisen herransa huulille. Kai menit sisään heidän luoksensa ja pyysit heitä sinulle tietä neuvomaan? kysyi Bertelsköld.
Yksi heistä näytti hänelle viinapulloa. Mutta he olivat nyt yhtyneet mieheen, joka satoja kertoja oli seisonut vahdissa vaaroja ja vihollisia uhmaten. Istvan veti tyynesti pistoolin satulakotelosta ja odotteli näin varustettuna outojen miesten tuloa. Mutta näistä ei tuo tuollainen teko ollut aivan mieleen.
Katalat! huusi Bertelsköld vihoissaan; mitä olette tehneet uskolliselle Istvanilleni? Mies parkahan on menettänyt järkensä. Mutta Istvan oli sillaikaa ehtinyt unestaan selvitä ja kavahti alas lauteilta. Missä ollaan? kysyi hän sanomattomasti hämmästyksissään. Perttilän talossa Isokyrössä, vastasi mies, jota Sarkatakiksi sanottiin. 15. PERTTIL
Bertelsköld katseli huvikseen ja uteliaasti tätä luonnon suurenmoista mullistusta, joka näytti erinomaisen hyvin sopivan hautakummuksi kahdennelletoista Kaarlelle, kun Istvan, joka varsin vastenmielisesti oli suostunut kulkemaan röykkiön ympäri, osoitti merkitsevästi erästä kummallista kiveä, jonka piirteet sumussa muodostuivat mahdottoman suureksi hevosenpääksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät