Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Siellä istuttiin iltakausi en tosiaankaan katsonut kelloa, sillä silloin en enää välittänyt ajasta enkä paikasta, puhuttiin ja innostuttiin, en muista mistä ... en yleensä tiedä mitä tapahtui ja miten kaikki kävi, ennenkuin... Olli katkasi puheensa ikäänkuin itsekin siitä hämmästyen, loi alas katseensa, tarttui olutlasiin vaan laski sen taas kädestään ja kääntyi ikkunaan.
Niin istuttiin, luettiin ja puheltiin hellällä, hiljaisella äänellä. Ne olivat onnellisia hetkiä. Mutta noiden kotoisten ajatusten jatkona hiipi heidän sieluunsa hiljainen: miksi? Miksi he olivat täällä, juuristaan irrallaan? Ja silloin tuo kohtalon salaperäinen käsi, jonka he olivat väkivoimalla painaneet hetkiseksi syrjään, taas tarttui raudanraskaana heidän elämäänsä.
Vaan siitä oli seurauksena tapaus, joka luultavasti on ainoa laatuaan meidän sanomalehdistömme historiassa. Sen jälkeisenä päivänä kuin kirjoitus oli ollut lehdessä julaistuna, istuttiin »Suuren Suomalaisen» toimistossa suljettujen ovien takana, sillä jo ennen toimitustunnin alkamista oli Sipi käynyt Teotoria tapaamassa.
Kristian eli nuoren kumipään toimetonta ja kuitenkin muka täyteläistä elämää. Jälkeen päivällisen pelattiin pallopeliä ja istuttiin skating-pöydän ympärillä, sitten tehtiin ajoretki Boulognen metsään ja kun ilta tuli, pistäytyi hän johonkin vierashuoneeseen, joka oli »chic» ja jonka ylellisyyttä ja suurta puhevapautta hän rakasti.
Kun hän sitten vähää ennen aamiaista ilmestyi muiden joukkoon, tunsi hän itsensä jääkylmän tyyneksi, niinkuin se joka kulkee kohtalonsa tietä voimatta väistyä oikealle taikka vasemmalle. Aamiaispöydässä istuttiin kuin kirkossa. Ainoastaan Uutela puheli jonkun verran, mutta hänkin vähän, sillä hän ylipäätään ajatteli enemmän kuin puhui. Aamiaisen jälkeen se oli tapahtuva.
Tule, tule kertaki luokseni vielä. Muistatko muinen kun marjassa käytiin, Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin? Päivä se paisti ja pienet kukat loisti, Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä. Ei ole ajat enää, niinkuin oli ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet.
Ja Matti ja Liisa jatkoivat kulkuaan maantietä myöten. Kiersivät niityt ja pellot, kulkivat pappilan kuistin suun sivuitse ja lähenivät kirkkoa. Sakastin rappusille istuttiin lepäämään. Matti laski konttinsa alimmaiselle rapulle, ja Liisa rupesi kenkiään riisumaan.
Sellaisissa kouluissa istuttiin tavallisesti joko pöydän ympärillä taikka seiniä vasten lavitsoilla. Ihanana säilyy muistossani erään sunnuntain iltapuoli, jolloin nuori apulainen astui ensikerran kouluumme. Hän näytti niin lempeältä ja rakastavalta. Hän selitti meille luetun sisällystä ja kyseli meiltä.
Ihmisiä oli liiaksi vaan täällä istuakseen ja nähdäkseen nälkää, soutaakseen, soutaakseen vastatuuleen ... vaan soutaakseen ilottomaan kotiin, jossa viimeisetkin roposet oli uhrattu varustaakseen venettä kuntoon ... ja istuttiin, kenties tuskin pivollinenkaan jauhoja talossa odotettiin ja toivottiin runsasta kalansaalista!
Toisen puolen he helposti arvasivat, ja niin kehkeytyi monien vaitiolojen ja syvien mietinnöiden perästä tyydyttävä kertomus kummallisesta matkastani. Heidän tuli sittemmin jo sääli vaivata minua enemmällä uteliaisuudellaan. Kotvan aikaa istuttiin kaikki aivan ääneti; kuusihalkojen rätinä tuliaisiksi liedelle asetetun kahvipannun alta oli ainoa, mikä keskeytti äänettömyyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät