Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Monta kertaa olisivat saaneet airolla vetäistä, monta hikihelmeä olisi norahtanut ennenkuin olisivat olleet täälläkään asti tyyntä tahi laitatuulta soutaessaan. Huolettomina istuttiin veneessä, Jussi perässä viilettämässä, Erkki ja Katri keulassa. Matka joutui ja kului aikakin. Päivällisen syötyä viiletti Erkki vuorostaan ja Jussi pani nukkumaan keulateljolle.
Minusta olisikin ollut liian suloista, jos kaikki olisi käynyt suoraa tietä ilman vastuksitta. Minä en tiedä, mitenkä se lienee ollut mutta samana pyhänä kun istuttiin mummon luona ja minä tulin nurkan takaa, niin minusta tuntui niinkuin joku olisi tulisella kädellä sivellyt kasvojani; ei, ihan toisella tavalla, mutta en saata yhtään selittää miltä se tuntui.
Kun oli tunti luettu, niin keräyttiin taas juttelemaan ja toisilleen kiusaa tekemään. Viulua vingutettiin, naurettiin, laulettiin, tanssittiinkin milloin viitsittiin. Siunattuja olivat varsinkin nuo suloiset päivällisen jälkeiset lepotunnit, jolloin aina yhdessä istuttiin ja tupakin seurassa sulatettiin rasvaisia liharuokia kahvia odotettaessa tai juotaessa.
Istuttiin kuitenkin nytkin aamupuoleen yötä ja muutamain everstien nähtiin tarjoavan toisilleen muuatta siihen aikaan vähän tunnettua, mutta äskettäin Alankomaista tuotua herkkua, jotakin mustaa, nauhoiksi punottua ainetta, jota säilytettiin rasioissa ja joka kulki miehestä mieheen niin, että kukin nitisti siitä palasen, jonka toiset irvistellen sylkivät suustaan, mutta jota toiset mielihyvällä pureskelivat.
Mutta kun istuttiin teepöydän ääreen ja rouva Blum hajamielisenä ojensi everstille kupin teetä, joka oli liian laimeaa, ja jonka hän sitäpaitsi oli kaatanut lämmittämättömään kuppiin, silloin ymmärsi eversti, että nyt eivät asiat olleet oikein.
Eipä siis muuta, kuin hakea sovelias peli-paikka. Ja siksi valittiin Rönkön riihi, joka oli kappaleen matkan päässä kylästä. Tultiinpa sinne perille, istuttiin pelaamaan "nakkia", kuin aika-miehet. "Mutta minä en osaa laisinkaan pelata", sanoi Olli. "Sinä 'löylyn-lyömä!" sanoivat toiset, "pian siihen oppii, ja kyllä me opetamme".
Kuin oli syöty ja jälleen istuttiin sikarien ja viinin ääressä, sanoi Pietari puoleksi ujosti: »Kansanyhdistyksessä me tietysti olemme yksissä mielin vastustaneet Björnholtia ja Hamrea.» »Kansanyhdistyksessä mikä se on?» »No mutta, etkö sinä muista kansanyhdistystä, jonka sinä itse olet perustanut?» »Aah joutavia.» Pietari kävi tulipunaiseksi.
Paidankaulus oli punakirjainen, nuttu oli poissa ja polvia peitti suoraraitainen alushame. Päivä paistoi helakasti hänen voimakkaille hartioilleen, iho oli ruskettunut, silmät siniset, piirteet hienot ja puhtaat, ja hän tuoksui hajuheinää ja uutta vaatetta. Ensin istuttiin loitommalla toisistamme, kumpainenkin laidallamme.
Vuorotellen sitä sitte istuttiin näille, ajettiin vähän matkaa, kaaduttiin, ajettiin uudestaan ja kaaduttiin taas. Väinö ja Leeni olivat opettajina, auttoivat istumaan, taluttivat polkupyöriä ja antoivat hyviä neuvoja. Puolen tunnin perästä osasivatkin jo Arvi ja Elsa jotakuinkin varmasti ajaa, Lauri oli jo kaupungissa, oppinut toveriensa polkupyörillä.
Strand puhui mahtavalla äänellä, hän vaikutti suurilla, valtaavilla käänteillä ja koetteli masentaa. Fonn puhui hiljaan ja vähän laulavalla äänellä; hänen voimansa oli hiljaisessa yhtämittaisessa itkussa. Molemmat olivat väsymättömiä. Istuttiin hauskasti yhdessä ja puheltiin hengellisistä asioista.
Päivän Sana
Muut Etsivät