Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mutta ken saa maatilkun kasvamaan viljaa yhden lyhteen enemmän kuin ennen, tekee ihmisille suuremman hyödyn kuin se, joka kirjoittaa heille kirjan. *Paul.* Ah, hän joka istutti tämän papaijapuun, on antanut näitten metsien asukkaille suuremman lahjan kuin jos olisi lahjoittanut heille kokonaisen kirjaston. Näin sanoen hän ihastuneena syleili ja suuteli puuta. *Vanhus.*
Hän oli ensimäinen suvun jäsenistä, joka oli väärän tavaranhimon antanut sokaista sielunsa, ja tuo seikka turmeli hänen sävyisän ja miehekkään luontonsa niin, ett'ei hän nähnyt sitä vaaraa, johon hän vaimonsa syöksi, eikä sitä suurta turmelusta, minkä hän istutti lapsensa sydämeen, joka sittemmin tuotti niin katkeria hedelmiä niin monelle ihmislapselle ja niin monta surua, tuskaa, kärsimystä ja ahdistusta lukuisalle ihmisjoukolle, ja niin suurta häpeää ihmiskunnalle.
Ja tästä lähin sinun nimesi ei ole Offerus, vaan Kristofer." Silloin Kristofer pani kätensä ristiin, rukoili ja sanoi: "minä tunnen loppuni lähestyvän. Jäseneni vapisevat; voimani raukeavat; Jumala on antanut kaikki minun syntini anteeksi." Tuosta lapsi katosi valkeuteen; vaan Kristofer istutti sauvansa maahan. Ja niin se aamulla kasvoi viheriöitä lehtiä ja punaisia kukkia, ikäänkuin mantelipuu.
Petronius istutti hänet viereensä, silitti kevein käsin hänen ohimojaan ja alkoi katsella häntä ihastuksella, jommoisella tuntija katselee mestarin käsistä lähtenyttä jumalallista kuvaa. "Eunike," virkkoi hän, "tiedätkö, ettet enää pitkiin aikoihin ole ollut orjatar?" Tyttö loi häneen tyynet, taivaansiniset silmänsä, ravisti päätään ja vastasi: "Olenhan, herra, aina."
Siinä kahdella päällä ollen, tahtoisiko hän nousta ullakolle Ingrid'in luo, vai olisiko menemättä, juohtui mieleensä yö, jona Thorbjörn kävi Päiväkummulla ja istutti hänelle kukkaset. Pikaisesti riisui hän kengät jaloistaan ja hiipi portaita ylös. Unesta selvitessään ja huomatessaan Synnöven häntä herättelevän, säikähti Ingrid kovin. "Miten hän jaksaa?" kuiskasi Synnöve.
Mikko ottikin Matin äidiltä ja istuttuaan penkille istutti Matin polvelleen, jossa Matti pyörein silmin rupesi silittelemään Mikon tummanruskeata partaa ja hoki: »Palta, palta, palta». Mikko kysyi partaa yhä silittelevältä Matilta: »Onko sinulla ollut minua ikävä?» »On», sanoi Matti tuskin kuuluvasti. »Onkos äidillä ollut ikävä?» »On», sanoi taas Matti tuskin kuuluvasti ja painoi päänsä Mikon rintaa vasten.
Tahdotko millä uhalla tahansa? Vaikka henkeni menköön! Tuhosit hänen naisensa ... tiedätkö, minne sen on ruumis haudattu? Kirkon lattian alle. Tule tänne lähemmä! Tietäjä istutti Panun viereensä, kävi häntä kaulaan ja supatti jotakin hänen korvaansa. Niin tee, sanoi hän sitten ääneensä. Se taika auttaa, kun ei vain oma lihasi vastaasi nousse? Mitenkäpähän nousi.
Esteri makasi lattialla sängyn takana. Rautiainen syöksyi hänen tykönsä, nosti hänet käsivarsilleen kuin pienen lapsen ja istutti syliinsä. »Esteri! Esteri! Aukaise silmäsi ja katso minuun. Aukaise silmäsi.» Esteri makasi hervottomana hänen sylissään, kalpeana ja silmät ummessa. Hän nosti Esterin kädet kaulalleen. »Aukaise silmäsi ja katso minuun. Kas niin. Nyt tulee hyvä.
Ihan hän kertoi esimerkin itsestänsä, siitä, miten häntä oli ukkonsa aikoinaan, nuorena, silloin kosiessaan istuttanut ja hyväillyt. Hän touhusi ja vannoi: Totta puhun... Että istutti ja hyväili... Ja kuin vielä hyväili?... Ihan väkisin istutti sängyn reunalle. A-aaannushka!... Simpukkaiseni sinä... Eh!
Hän istutti tämän hedelmän tuon lammen rannalle, jotta siitä nouseva puu olisi kerran hänelle muistona poikansa syntymästä. Hänen esimerkkiään noudattaen myöskin rouva de La Tour istutti samaan paikkaan toisen samanlaisen hedelmän Virginian synnyttyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät