Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Mutta jollei kukaan rangaissut ensimmäistä, jollei kukaan kostanut hänelle, jollei kukaan puolustanut Kristusta hädän hetkenä, niin kuka ottaa rangaistaksensa tätä, kuka hävittääksensä, surmataksensa käärmeen, ennenkuin Caesar on ehtinyt kallistaa korvansa sen puoleen, kuka pelastaaksensa perikadosta veljet ja Kristuksen uskon? Urbanus oli istunut kivisellä kaivonarkulla.
Sinä olet näppärä, kauppaopiston käynyt, rullatehtaan konttorituolilla istunut, et tyttöjen uniseen tapaan joutavana rullannut. Jos saat omaisuutemme kaupatuksi ja seteleitä pankeissa uhkaisi jokin oikku, sijoita ne jälleen johonkin afääriin, pyydän, ole uskollinen, armaani. Niin meidän käy hyvin, kuten viimeiset vuodet yhä ovat minulle käyneet.
Näkinkengän kuori, jossa hän oli istunut, laskeutui maahan, ja Publiuksen sekä puolisonsa tukemana kuningatar astui siitä ja lähti vierainensa juhlasaliin.
Hetkisen kuluttua nousi hän seisomaan kivelle, jolla oli istunut ja lauloi siinä koko Ulpukan laulun puhtaalla, heleällä äänellä, johon kaiku metsässä vastasi. Nuori tyttö näytti kirkastuneelta, kun hän osasi laulun, jota niin kauvan oli halunnut kuulla.
Kerran jylisee! ajatteli tosin kapteeni. Mutta hän ajatteli sitäkin yhä harvemmin. Niinpä juuri eilispäivänä hän oli tavallisuuden mukaan istunut kirjotuspöytänsä ääressä katselemassa ikkunasta katuelämää.
He lukevat, harrastavat, kuuluvat seuroihin, istuvat yhdistyksissä, ja ainoastaan siellä voi heitä enää tavata. Voithan sinäkin kuulua seuroihin, istua yhdistyksissä... Ja niinkuin en minä olisi niissä istunut, niihin kuulunut! Kaikkiin niihin olen kuulunut, kaikissa niissä olen istunut ... kaikki kokenut, kaikki kärsinyt hänen tähtensä, häntä tavatakseni.
Ja kun hän yhden ajastajan linnassa istunut oli, tuomitsivat he hänet kuolemaan. Ja Heikki ajatteli: Miksikäs menin minä sitä äijää tulesta ja savusta tuomaan! Oikein he minut kuolemaan tuomitsivat, sillä tähän asti en ole ymmärtänyt, ettei piru ihmisestä ulkona ole, vaan ihmisen on itse itsessänsä piru oleminen.
Ei hän ollut kauan siellä istunut, kun odottamaton melu syntyi kartanolla. Peläten kuninkaan kenties olevan pahoinkin sairaana, riensi Bertelsköld ulos kysymään, mitä hälinä merkitsi. Mutta syy oli kokonaan toinen. Eräs pienoinen, nokkela ukko, kuuluisa noita Vermlannin suomalaismetsistä, oli sattunut olemaan saapuvilla ja kuullut kuninkaan sairaudesta.
"Tahtoisinpa kerran saada sanoa hänelle, mitä hänestä oikein ajattelen," sanoi Roosa itsekseen, lähtien alas asuinhuoneesen, että pienokainen olisi ylhäällä Wengelmummon hoidossa niin rauhassa kuin suinkin voi. Roosa oli tuskin istunut paikalleen ikkunan eteen, kun hän kuuli jonkun kömpivän alas rappusia myöten. Ovi avattiin edeltäkäsin koputtamatta, ja pastori astui sisään.
"Sitte", jatkoi Kandelinska, "sanoi Karoliina heille tulleen paljon vieraita, kaupungin herroja ja muita tuntemattomiakin. Ne olivat siellä juoneet ja elämöineet, kunnes viimein rupesivat tappelemaan, ja Utriaiska parka oli koko ajan sydän sylissä istunut kamarinsa nurkassa ja itkenyt niin katkerasti, ettei ollut tahtonut vaatteitakaan päällensä saada.
Päivän Sana
Muut Etsivät