Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"No olipa se kummaa, kun iso isäntä, joka oli niityllä käymässä, väitti heiniä omikseen. Niin, hän sanoi, että ne olivat kasvaneet hänen maallaan, ja käski minun mennä matkaani." "Etkä sinä lähtenyt?" "Enkä lähtenyt; panin heiniä kelkkaan, ja sitten hän löi minua." Syntyi pitkä äänettömyys, miehet istuivat liikahtamatta. "Onko hän hengissä?" kysyi Grills.
»Mene tupaan siitä ja odottakaa, kyllä sen ehtii, meillä on tässä asioita.» Kaapo vetäysi hitaasti tuvan puolelle. »Kuule», sanoi hän painolla, lyöden kättä Vennun polveen, vierekkäin kun istuivat sohvalla. »*Nyt pitää sinun* lähteä minun kanssani Korvenloukolle ja tuodaan sieltä Santra, vaikka...» Kaapo pisti päänsä ovenraosta.
Tästä kiitollisina nämä istuivat takapenkeillänsä hiljaisina ja juhlallisina katuen viikon syntejään ja samalla vaarinottaen ja pannen muistiin ylhäisten tapoja, seuratakseen sitten niitä sekä kotona että ulkona.
Kun illallisen aika tuli, istuivat kaikki pöytään, mutta kukin sangen erilaisilla tunteilla, syöden vähän ja puhuen vieläkin vähemmän. Virginia lähti ensiksi ulos ja kävi istumaan samalle paikalle, missä nyt olemme. Paul häntä pian seurasi ja istahti hänen viereensä. Molemmat olivat hetkisen vallan ääneti.
Kahdeksannen päivän aamuna palasi Bazin, terveenä kuin ainakin ja tapansa mukaan hymyilevänä, Parpaillot'in ravintolaan, juuri kuin neljä ystävystä istuivat aamiaisella, ja sanoi, ennakolta tehdyn suostumuksen mukaan: Herra Aramis, tässä on vastaus serkultanne. Neljä ystävystä vaihettivat iloisen silmäyksen keskenänsä; puoli heidän tuumaansa oli nyt toimitettu; tosin oli se lyhyin ja helpoin.
Se aave-uskoisuus, joka valliisi meidän talossamme, oli ylimmillään alhaalla renkituvassa, kun rengit ja piiat sekä matkustavat talonpojat, jotka siellä etsivät yösijaa, iltasin istuivat räiskyvän takkavalkean ympärillä ja kertoivat juttujaan kaikenmoisista aaveista ja kummituksista.
Toinen keskustelijoista oli pitäjän mestari, kunniallinen suutari Joel Sunkreini, ja toinen oli yhtä etevä-arvoinen ja samaten "hyvin konstins' oppinut" pitäjän räätäli, Isak Malakias Saksmanni. Eräänä talvis-iltana se oli lauvantai neljättä adventtisunnuntaita vastaan niin, silloin istuivat nuo mestarit Pynnölän pirtissä, toinen perä-, toinen ovensuu sängyn laidalla.
Helka ja Eeva istuivat tavallisuuden mukaan nurkassa ja katselivat valokuvia, mutta vihdoin hekin uskalsivat tulla lattialle, ja heidän oli hyvin hauska, kun kerran pääsivät alkuun.
Huutaen suosiotaan väki puolteli toista ja toista; airuet hiljentää koki joukkoa, vaan vakamielet kansan vanhimmat kivill' istuivat pyhän piirin; tuomarinsauvat toi heloääniset airuet heille; vuoroon sauvoineen kukin nousi ja tuomion lausui. Kultatalenttia kaks oli tallennettuna keskeen sille, ken vahvistaa voi oikeimmaks asiansa.
Oli jo ilta lempeät kasvot katselivat heitä ystävällisesti tuolta ylhäältä täysi kuu kumoitti vuoren takaa. Laaksot olivat jo varjossa näin myöhään ei enää sopinut lähteä alas vuorelta. He menivät tupaan, tekivät valkeata ja istuivat tulisijan ääreen. Vuosikausiin eivät olleet päässeet toistensa puheisin; nyt saivat mielin määrin keskustella.
Päivän Sana
Muut Etsivät