United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuolonhiljaisuus valliisi jonkun aikaa, jolloin kaikkien naisten alaleuka vaipui alaspäin, sitte he taasen huusivat: "Waa-aa-aa-aantuu!" ja miettivät sitä kummallista asianhaaraa, että tässä ihmeellisessä maailmassa oli ihmisiä, joiden "koko ruumis oli valkoinen".
Kor katseli minua ja oli iloinen nähdessään minut niin levollisena. Levollinen; oli kuin kauan aikaa jo olisi kulunut siitä, kuin Stefan hylkäsi minut, ja nyt, annettuani hänelle anteeksi ja rukoiltuani hänen edestänsä, valliisi syvä rauha sydämmessäni. Korin kertomus ei minua häirinnyt; toisinaan toivoin vaan että muisto kärsimisestäni, halvaus, joka oli päätäni kohdannut, otettaisiin pois.
Kosiomiehet menivät Korpelasta, niinkuin jo tiedämme, jättäen jälkeensä sylkipilkkuja, tupakan poroa ja tulitikun päitä rehevästi vierastuvan lattialle, pöydän ympäri. Vanhukset olivat menneet niinikään pois tuvasta omille askareillensa. Syvä hiljaisuus valliisi tuvassa, jota aina välistä kumminkin keskeytti pankon nenällä istuva vanha Mirri hyrinällään.
Yleinen äänettömyys valliisi kaikkialla. Vahdissa oleva nuorukainen antaui sydämmensä unelmille, jotka jokaista luonnon ihanuutta nautitessa, heräävät ihmisessä ja muodostavat yhdistys-siteen hänen sisämailmansa ja sen mailman kanssa, jonka kuvat näkyvät hänen ulkonaisille aistillensa.
Se aave-uskoisuus, joka valliisi meidän talossamme, oli ylimmillään alhaalla renkituvassa, kun rengit ja piiat sekä matkustavat talonpojat, jotka siellä etsivät yösijaa, iltasin istuivat räiskyvän takkavalkean ympärillä ja kertoivat juttujaan kaikenmoisista aaveista ja kummituksista.
Aivan lähellä oleva järvi varusti heitä vedellä, seutu yltympäri oli avonainen ja ampujain linnunpesän näköinen torni valliisi laajaa alaa. Sen mukaan mitä voi päättää yli kolmestakymmenestä vaalenneesta, päällikön oman talon eteen asetetusta kuolleen pääkallosta, ei hän liioin näyttänyt tottuneen vihollisiaan vastaan käyttämään mitään armeliaisuutta. Se on tuo vanha tavallinen historia Afrikassa.
Hän valliisi monen voimat ja tahdon, laivat seilasivat minne osotti ja monta löytyi, jotka hänen kultaansa kaupitsivat. Oli hänkin ollut nainut, vaan taipumuksetta. Vaimonsa oli ottanut hänen, vanhemmiltansa rikkauden vuoksi vaadittuna. Häntä kohteli hän tylysti.
Herra Bede seisoi nojautuneena takkaa vasten, pää puoleksi toisaalle käännettynä, ja Kor istuimeni luona ja hänen rehellinen, vilpitön muotonsa hehkui vaihettelevista tunteista. "Sisartanne Margeryä!" huudahti hän. "Niin, sisartani", sanoi hän murheellisesti; "olen kieltänyt hänet parikymmentä vuotta, mutta nyt olen tullut pakoitetuksi tunnustamaan hänet sisarekseni." Hetken valliisi äänettömyys.